Muutamain minuuttien kuluttua istui Paul vaunuissa, jotka kiitivät ensin Norrbrota ja sitten Kuningattarenkatua kohden, niin että katukivet tulta iskivät.
— Odota ulkona! — sanoi Paul ajajalle, kun he pysähtyivät hotellin eteen.
Kello oli juuri lyönyt 9. Tämä oli tavattoman varhainen aika markiisitar Egmontin luona, joka ei koskaan ottanut vastaan vieraita ennen klo 12:ta. Hän oli kuitenkin jo pukeutunut, mihin toimitukseen meni ainakin tunnin aika, kun tukan laittaminen siihen aikaan oli niin ylen mutkallista. Hänellä oli keveä, mutta huolellisesti tehty aamupuku. Hän näytti erinomaisen totiselta eikä häntä kuitenkaan koskaan oltu nähty viehättävämpänä.
Hän istui suklaansa ääressä Paulin sisään astuessa ja näytti kärsimättömästi häntä odottaneen.
— Suokaa anteeksi itsepäisyyteni, — sanoi hän, — en ole vaivannut teitä tänne itseni vuoksi, vaan teidän tähtenne. Olkaa hyvä ja istukaa. Minun täytyy tehdä teille hiukan arkaluontoinen kysymys. Onko teillä ketään vihollista täällä Tukholmassa?
— Ehkä — vastasi Paul.
— Siinä tapauksessa on niinkuin olen aavistanut. Se ei voi olla kukaan muu kuin veljenne.
— Ah, madame. Minun täytyy tunnustaa teille että olen kovin levoton. Olen juuri saanut nimettömän kehoituksen heti kiiruhtaa Solnan metsään, koska veljeni henki on vaarassa.
— Mitä sanotte? Nimettömän?… Näyttäkää, se ei voi olla muuta kuin silmukka siinä vehkeiden verkossa, johon teitä näytään ruvetun kietomaan. Kuulkaa, miksi olen pyytänyt teitä tänne. Niinkuin muistatte, oli hänen majesteettinsa toissapäivänä hyvin armollinen. Kun olitte mennyt, suvaitsi hän kysyä minulta paljon teistä, ja minä — minä en kuvaillut teitä aivan villipedoksi, sen voitte ymmärtää. Mitä voin tehdä nuoren miehen eduksi? — hänen majesteettinsa vihdoin kysyi. Sire, sanoin minä, antakaa hänelle tilaisuutta osoittaa, mihin hän kelpaa. Antakaa hänelle jokin pieni toimi teidän majesteettinne läheisyydessä… Mats si, sanoi kuningas hienosti hymyillen, luuletteko, että häntä voisi miellyttää kamarijunkkarin arvo? Sitä rohkenen epäillä, vastasin minä, mutta pieni yksityissihteerin virka, luulen ma, sopisi hänelle paremmin, vaikkei hän saisikaan muuta tehtävää kuin kirjoittaa osoitteita teidän majesteettinne kirjeisiin…. Hän saapi sen, virkkoi kuningas, ja teidän edesvastuullanne, madame, sillä ainoa paikka, mikä minulla on avoinna, on juuri salaista kirjeenvaihtoani varten. Onko hän fidéle ja discret?… Niinkuin hauta, vastasin niinä. Hyvä on, sanoi kuningas.
— Mutta, madame…