— Ei mitään muttia. Teidän tulee tietää, hyvä Bertelsköld, että semmoisesta paikasta on tie aina avoinna mihin muuhun paikkaan tahansa. Ei mikään estä teitä muutamain kuukausien kuluttua pyytämästä kaartinupseerin valtakirjaa, ja se sopii teille paremmin. Minä ajattelin sitä heti, mutta katsoin paremmaksi, että saatte miettimisen aikaa.
— Kuinka voin kiittää teitä niin paljosta hyvyydestä?
— Siten, että kuulette, mitä sanon teille, ettekä näytä siltä kuin olisitte ajatuksinenne kuussa. Lyhyesti sanoen: paikka oli jo melkein teidän, kun minä tanssiaisissa leskikuningattaren luona sain kuulla jonkun panetelleen teitä hänen majesteetilleen. Oli kerrottu kuninkaalle, että olitte jonkin sanomattoman ilkeän kujeen vuoksi ajettu pois yliopistosta jossakin Liivinmaalla tai Suomessa, en muista oikein missä; sanalla sanoen, että olette hyvin indiscret ja epäluotettava henkilö. Onnettomuudeksi ei hänen majesteettinsa enää ollut tanssiaisissa ja tänään puolenpäivän aikana hän matkusti Ekolsundiin. Teidän tulee siis hetimmiten rientää hoviin ja pyytää yksityistä puheillepääsyä; olen toiminut niin, että saatte sen. Siellä selitätte peittelemättä karkoituksenne syyn, joka ei voi olla häpeällinen. Hänen majesteettiansa on ennakolta valmistettu, hän on kuuleva teitä lempeästi, hän on antava teille tämän luottamustoimen, joka kiinnittää teidät joka päivä hänen seuraansa, ja onnenne on valmis.
— Mutta minä en voi mennä hoviin nyt. Unhotatte veljeni…
— Ah, veljenne! Ja millä hän on ansainnut sen, että häntä nyt muistatte?
27. JUONIA JA HÄMÄHÄKINVERKKOJA.
— Jos olisitte minun asemassani, — virkkoi Paul, — olen varma siitä, että sydämenne heti sanoisi teille, mitä teidän olisi tekeminen. Isäni kärsii onnettomasta eripuraisuudestamme ja käskee minua sopimaan. Äitini … niin, miksi salaisin teiltä aavistukseni? Nimetön kehoitus tulee ehkä äidiltäni.
— Ja te luulette, että äitinne käskisi teidän pelastaa verivihollisensa!
— Juuri siitä hänet tunnen, madame. Falkbyhyn on tullut kirje äidiltäni. Joko hän on täällä tai on hänellä täällä joku tuttava.
— Ei, hyvä kreivi, — jatkoi markiisitar hetken mietittyään, — olette kovin tottumaton vehkeilijäin korttikonsteihin. Se henkilö, joka on kehoituksen kirjoittanut, tietää luultavasti varsin hyvin, että hänen majesteettinsa puolen päivän aikana lähtee kaupungista, ettei teille tule tilaisuutta puolustaa itseänne ja että kadehdittava paikka, joka oli teille aiottu, sill'aikaa annetaan toiselle. Ehtiäksenne Solnaan, jossa teitä kyllä osataan viivyttää, ja sieltä takaisin tarvitsette vähintään kaksi tuntia. Kun palaatte, on kuningas poissa ja onnenne mennyt. Kas, siinä syy, miksi teille on lähetetty tuo kavala kirje.