— Suotteko minun käyttää vaunujanne ja hevosianne?
— Mielelläni. Mutta minä vakuutan, että todella pahastun teihin, jos olette niin itsepäinen, että ylenkatsotte hyvän neuvon. Älkää menkö Solnaan, vaan suoraan hoviin, ja sitten vasta, kun olette paljastanut sen hävyttömän parjauksen, joka on laskettu kuin ruutimiinaksi onnenne alle, voitte matkustaa, mihin tahdotte.
Ja markiisitar tarttui häntä käteen ja katseli häntä niin rukoilevasti, niin hurmaavasti, että se olisi voinut saada kardinaalinkin luopioksi.
— Ei, madame, — vastasi Paul. Lisätkää hyvyyttänne antamalla anteeksi tottelemattomuuteni. Koetan sovittaa sitä koko elinaikani.
— Bertelsköld, minä pyydän teitä kaiken pyhän nimessä, tehkää se minun tähteni, jos ette itsenne — älkää menkö Solnaan! Menkää hoviin!
— Onko teillä muuta käskettävää?
— Kuinka? Te menette?
— Jos viivyn kauemmin, en täytä velvollisuuttani. Te, joka niin hyvin ymmärrätte naisen sydämen, oppikaa, madame, myös ymmärtämään miehen sydän.
Paul syöksyi ulos. Markiisitar Egmont nousi ylös kalpeana vihasta ja soitti kamarineitsyttänsä. — Babette, — sanoi hän, — kun kreivi palaa, en ota häntä vastaan.
— Mutta jos hän tulee pieniä portaita? … kysyi tyttö, vetäen huulensa kurttuun.