— Herra parooni, — jatkoi Paul, — minä en ole mikään lapsi, jota voitte möröillä peloitella, ja minä julistan, että jos aiotte tapella Bernhard Bertelsköldin kanssa, niin täytyy teidän ensin tapella minun kansani. Jos kieltäydytte, niin julistan teidät näiden herrain läsnäollessa roistoksi ja raukaksi.
— Huuti, herra! Kuulkaahan vain tuota maitopartaa! — virkkoi Sprengtporten, puoleksi vihoissaan, puoleksi hymyillen. — Hänhän puhuu kuin vanha mies. Onko teillä sitten niin suuri halu ammuttaa itsenne kuoliaaksi, nuori herra?
— Se on yhdentekevää. Tahdon tapella kanssanne.
— Mitä sanotte, herra kreivi, tästä ehdotuksesta? Teillä on epäilemättä vanhempi oikeus tulla ammutuksi. Teidän on siis joko suostuminen tai kieltäytyminen.
— Minä vastaan, että poika on hullu ja että se, joka pyytämättä sekaantuu kunnia-asiaan, ansaitsee, että ajatamme hänet pois lakeijoillamme. Mutta koska avustajani vielä viipyy, suon herra paroonille täyden vapauden toimittaa hänet täältä, niinkuin parhaaksi näette.
— Minä kiitän teitä, — virkkoi Paul. — Ehkä saan pyytää kreivi Bertelsköldiä olemaan avustajani. Minä teen sitten teille saman palveluksen, jos voin.
— Kuulkaa nyt, hyvät herrat, — huudahti parooni silminnähtävästi kummastuksissaan, — olenko kuullut väärin vai eivätkö herrat olekaan veljeksiä?
29. ASIAN "NUMERO VIISI" LOPPU.
Olenko kuullut väärin? Eivätkö herrat olekaan veljeksiä?
Tämä kysymys koski Paul Bertelsköldiin, hän astui neljä askelta eteenpäin, läheni kreivi Bernhardia ja tarjosi hänelle kätensä, sanallakaan ilmaisematta niitä tunteita, jotka riehuivat hänen rinnassaan.