— Te ette kuole, te tulette elämään, — kuiskasi hiljainen ääni, ja hänen vieressään seisoi talonpoikaisnainen, jonka musta huivi oli syvään silmille vedettynä.
— Kuka olette? — kysyi kreivi, samalla muistaen yöllisen näkynsä.
— Minua sanotaan Östanlidin muoriksi, ja minä olen tullut tekemään teidät terveeksi.
5. VANHA JA UUSI IHMINEN.
Kuninkaan henkilääkäri, joka koko päivän turhaan oli odottanut ilmoitusta kreivi Bertelsköldin kuolemasta, ei seuraavana aamuna enää voinut voittaa uteliaisuuttaan vaan meni sairaan luo. — Milloin kreivi kuoli? — kysyi hän eteisessä hoitajattarelta.
— Herra tohtori, — vastaa matami nyökäyttäen päätään, — hän on nukkunut koko yön ja äsken hän pyysi saada kupillisen lihalientä.
— Se on mahdotonta, — vastasi tohtori. — Tieteen kaikkien sääntöjen mukaan täytyi hänen heittää henkensä viimeistään yöllä.
— Sitähän juuri olen sanonut, — arveli hoitajatar. — Mutta niinhän aina käy, kun ylenkatsotaan kuninkaallisen majesteetin lääkkeitä ja antaudutaan noitien käsiin.
— Vai niin. Niinkö ovat asiat? No, siinä tapauksessa hän kuolee ennen iltaa.
— Älkäähän muuta! Kun heitetään kaikki rohtopullot ulos ikkunasta ja ajetaan parturi suonirautoineen pellolle, ja kipeä pää sidotaan märillä pellavasiteillä! — mikä muu kuin kuolema voi olla semmoisesta seurauksena?