— Mikä on noita-akan nimi?
— Häntä sanotaan Östanlidin muoriksi ja kerrotaan hänen parantaneen paljon ihmisiä, joille eivät tohtorit ole mitään voineet. Mutta kerran ne vielä nekin, jotka hän on parantanut, päättävät päivänsä.
— Se on hyvin luultavaa, — virkkoi henkilääkäri hymyillen ja lähti pois, vähän vihoissaan kaikille noille älykkäille ämmille, jotka siihen aikaan rohkenivat parantaa tai tappaa ihmisiä ilman lääkärin apua.
Näytti kuitenkin siltä kuin henkilääkäri olisi ollut oikeassa, sillä monta päivää oli kreivi Bernhard elämän ja kuoleman vaiheilla, Östanlidin muorilla oli kova taistelu taisteltavana, paljon kovempi kuin Paulia parantaessa. Mutta huolimatta tiedekunnan yksimielisestä tuomiosta virkosi kreivi Bernhard kuitenkin virkoamistaan, kuume väheni, tulehdus hävisi, silmäkin näytti alkavan parantua, ainoastaan suuri voimattomuus oli jäljellä. Hänen entinen tarmonsa vain ei ottanut oikein toipuakseen. Kova ja ylpeä mieli oli saanut kovan kolauksen sinä yönä, jolloin hän oli ollut kuoleman kielissä ja nähnyt tai luullut näkevänsä tuon kummallisen näyn. Eriskummaiset, äänettömät sanat: "käänny" ja "yksi vuosi" olivat jättäneet jälkeensä kaiun, joka ei oikein ottanut kadotakseen. Hän oli itselleen suutuksissa noista lapsellisuuksista, jotka eivät suoneet hänelle mitään rauhaa. Mutta se ei auttanut; ne olivat yhäti hänen mielessään.
— Muori! — virkkoi hän eräänä päivänä hiljaiselle mustiin puetulle talonpoikaisnaiselle, joka niin herkeämättömällä huolenpidolla oli valvonut hänen vuoteensa vieressä yötä ja päivää, — milloin luulette minun paranevan?
— Ruumiinne paranee silloin kun sielunne, — vastasi hän matalalla äänellä.
— Mitä sillä tarkoitatte? Mikä minun sielultani puuttuu?
— Jumalan armo, joka on sielun terveys, — vastaa vaimo totisesti.
Kreivi Bernhard olisi tahtonut nauraa, mutta se ei onnistunut, hän oli liian heikko. Taas hän muisti tuon kauhistavan sanan: "käänny", ja hän oli vaiti. Hänessä iti jotakin, iti syvällä hänen entisen rohkeutensa raunioiden alla, mutta siellä sydänalassa oli kova, kivinen maaperä, eikä siemen tahtonut juurtua.
— Jos voitte tehdä minut terveeksi, muori, — sanoi hän seuraavana päivänä, — niin teen teidät rikkaaksi. Saatte itse määrätä palkkanne.