— En pyydä mitään, — oli vastaus.
— Niin ne kaikki sanovat, — jatkoi kreivi, — mutta ottavat kuitenkin. Mistä olette kotoisin?
— Suomesta.
— Olette oikeaa lajia. Kuulkaa, muori, Suomessa on jotakin, joka voi parantaa minut pikemmin kuin te, ja se on vanha, mitätön sormus. Jos voitte hankkia minulle sen, niin … malttakaas … niin silloin tahdon … naida teidät!
Tämä oli hämärää jatkoa sairaan edellisiin houreisiin, mikä miellytti häntä juuri siitä syystä, että se oli niin hullunkurista. Mutta Östanlidin muori kysyi, osoittamatta vähintäkään kummastusta:
— Miksi tahtoisitte sen tehdä?
— Miksi? Siksi, että se on tapana suvussani. Minulla on äitipuoli, joka iloitsisi saadessaan teidät miniäkseen. On vanha sääntö, että paha on pahalla poistettava: pakkasen purema lumella, tulen polttama kuumalla raudalla ja suomalaiset noidat suomalaisilla noidilla. Älkää kursailko sen vuoksi, että olette ehkä seitsenkymmenvuotias! Kuta vanhempi, sitä parempi. Se on paras parannuskeino äitipuolelleni.
— Miksi vihaatte äitipuoltanne?
— Miksi? Siksi, että… Mutta se ei kuulu teihin.
— Ehkä hän tällä hetkellä rukoilee puolestanne