— No miksi, taivaan nimessä, sitten turmelette tulevaisuutenne puhumalla tyhmyyksiä?
— En koskaan sano teidän majesteetillenne muuta kuin totuuden.
— Foi de gentilhomme, — sanoi helposti lepytettävä kuningas nauraen, — jos aiotte esiintyä semmoisena kummana hovissani, niin tekee todellakin mieleni koettaa, mihin kelpaatte. Mutta varokaa, nuori mies, minä varoitan teitä muista messieurs et mesdames de la cour. Ne tulevat vähintäänkin repimään silmät päästänne. Enfin, saavutte huomenna klo 10 kreivi Schefferin luo saadaksenne määräyksiä ja sitten tahdomme pitää teitä armollisessa muistissamme.
Paul luuli nyt käyntinsä päättyneen ja aikoi taas poistua. Mutta kuningas viittasi häntä jäämään.
— Johtuu mieleeni jotakin, — sanoi hän. — Voitteko virheettömästi kirjoittaa äidinkieltänne?
Paul luuli osaavansa tuon merkillisen taidon, johon, niinkuin kaikki tiesivät, kuningas ei ollut täysin perehtynyt.
— No, kai piirtelette variksenvarpaita paperille niinkuin kaikki muutkin nuoret maisterit? Kirjoittakaa jotakin; tahdon nähdä käsialanne.
Paul tarttui kynään ja kirjoitti loistavan kauniilla käsialalla säkeen
Henriadista:
La verité seule est grande, la vertu seule est aimable.[20]
— Hm, — sanoi kuningas nähtävästi tyytyväisenä, — saatte alkaa virkanne varsin tärkeällä luottamustoimella. Saatte kirjoittaa puhtaaksi "Thetis ja Peléen" vuorosanat.