— Teatterissa se ehkä lienee mahdollista!
— Minä tarkoitan todellisuudessa. Täällä Tukholmassa kuuluu äskettäin olleen muuan kullantekijä. Olen kuullut luotettavain henkilöiden vakuuttavan, että hän oli muuttanut rautakankeja puhtaaksi kullaksi eräälle Larsson-nimiselle valtiopäivämiehelle.
— Missä on se mies? — kysyi Kustaa-kuningas, joka uskoi kaikenlaista, paitsi sitä, mitä papit sanoivat.
— Hänen nimensä on tohtori Weis ja hän on nykyjään kullantekijäin oikeassa kotimaassa — Danvikenissä.[22]
— Sehän oli arvattavaa, — sanoi kuningas käyden taas tavattoman miettiväksi.
Markiisitar kumartui huolimattomasti pehmeään ruohoon ja nyppi irti viattoman valkovuokon lehdet. Taivuttaessaan ruohonkortta hän löysi maasta pienen, kummannäköisen kuparisormuksen.
Hänen vilkas mielikuvituksensa keksi heti uuden aatteen. — Minulla on armo toivottaa onnea teidän majesteetillenne, — sanoi hän.
— Minkä johdosta?
— Kihlauksenne johdosta Eläintarhan kanssa.
— __Qu'est-ce que c'est?_