— Täydellisesti, herra kreivi! — vastasi Sprengtporten hämmästyneenä. — Ja minä lisään yhtä julkisesti, etten ole hyväksynyt tekoanne, mutta etten myöskään ole epäillyt rohkeuttanne.
— Kiitän teitä, — sanoi kreivi tavalla, joka muistutti entistä hovimiestä. — Ja koska herroja täällä luultavasti ei huvita jatkaa äskeistä keskusteluamme, katson käyntini tarkoituksen saavutetuksi ja toivotan herroille hyvää yötä.
— Perhana vieköön, kuinka juhlallisilta herrat näyttävät! — sanoi
Sprengtporten, kun hänen vastustajansa oli mennyt.
— Se johtuu siitä, että olemme istuneet kirkossa ja saaneet kelpo löylytyksen, — virkkoi kornetti.
— Oikean parannussaarnan, — jatkoi toinen.
— Hän on höperö, — sanoi kolmas.
— Ei, kertokaa nyt jokin mehevä nuorenmiehen kasku, muutoin hukumme kaikki siirappiin! — huudahti neljäs.
— Malttakaa, — sanoi johtaja. — Meidän on keskusteltava tärkeämmistä asioista. Aika lähenee.
— Vihdoinkin! — huudettiin yht'aikaa monelta taholta, ja kohta oli pieninkin jälki Bernhard Bertelsköldistä ja hänen kääntymisestään haudattu politiikan palavaan uuniin.