— Minulla on tervehdys tuotavana teidän majesteetillenne, — sanoi Paul matalalla äänellä ojentaen kuninkaalle markiisittaren viimeisen kirjeen.
Kuningas luki sen, ja hänen katsantonsa synkkeni.
— Älkää pyytäkö enempiä tietoja tästä salaisuudesta, — sanoi hän.
Se henkilö, jota markiisitar tarkoittaa, on valtakuntani lakien
ulkopuolella, ja vaikkei niin olisikaan, ei ole olemassa todisteita.
Rikollisten omatunto olkoon heidän tuomarinsa.
— Hänen nimensä, teidän majesteettinne! Armonne osoituksena ainoastaan hänen nimensä!
— Mitä minulta tahdotte? Tämän onnellisen päivän on jo suru synkentänyt; sumentaisinko sen vielä kostolla? Ei, Bertelsköld, kosto ei tässä tapauksessa koskaan saavuttaisi maaliaan, vaan se kukistaisi teidät, syöksisi ehkä minut häviöön ja panisi valtakuntani vaivalloisesti saavutetun onnen alttiiksi.
— Teidän majesteettinne suvaitsi viime yönä lausua armollisen mielihyvänsä minun vähäisistä ansioistani ja suvaitsi lisätä muistavansa minua tänä iltana. Jos saan tietää tuon nimen, tuon yhden ainoan nimen, niin on palkintoni mielestäni jo kuninkaallisen runsas.
— Ei, ei nyt, ainakaan ei tänään. Ette voi vielä hillitä tunteitanne ja teidän pitää kuitenkin tehdä niin. Mutta jos muutamien päivien kuluttua vielä pyydätte saada tietää salaisuuden, niin tahdon täyttää toivonne, vaikka teille olisikin onnellisempaa, ettette sitä edes aavistaisikaan. Tänään muistelemme kaipauksella sitä jaloa naista, joka on paljon suurempi kuin te tai joku muu paitsi minä voitte aavistaakaan, mutta joka ennen tahtoi kantaa huikentelevan ja huolettoman nimeä kuin olla aikalaistensa ihailun esineenä. Niin, hän oli oikeassa: meidän on eläminen todellisen suuruuden hyväksi; vapauden, valistuksen, tieteiden, taiteen, ihmisyyden hyväksi. Tahdon seurata hänen neuvoansa… Minä ja teidän äitinne, sanoo hän! Teidän äitinne lienee siis tavaton henkilö, sillä markiisitar Egmont oli ankara omaa sukupuoltaan kohtaan. Viekää kreivittärelle, äidillenne, tervehdykseni ja sanokaa hänelle, että tahdon nähdä hänet esiteltynä hovissa. Muistelen hänen olevan syntyisin kreivitär Stenbock?
— Isäni ensimmäinen puoliso oli syntyisin kreivitär Stenbock, mutta minä olen hänen jälkimmäisestä avioliitostaan, — vastasi Paul, punehtuen vastoin tahtoaan. Oli olemassa henkilö, joka saattoi hänet unohtamaan markiisitar Egmontinkin, ja se oli hänen äitinsä.
— Ah, nyt muistan, — jatkoi kuningas, joka tunsi kaikki valtakuntansa aatelissuvut, — teidän äitinne on omaa sukuaan Falkenberg.
— Se oli minun isäni äiti, — vastasi Paul lisäten varmalla äänellä: — äitini on syntyisin Larsson, vaasalaisen porvarin tytär.