Vuosituhansia olivat ihmiset madelleet tuon viheliäisen metallin edessä. Viisaat ja hullut olivat kumartaneet sen kaikkivaltiutta. Kuinka monta hyvettä ja kuinka monta vielä useampaa rikosta olikaan kulta maailmaan tuonut, työmiehen vaivalloisesti säästetystä rahasta aina ahnaan koronkiskurin aarteisiin, joita leskien ja isättömien kyynelet olivat kostuttaneet! Nyt oli hänellä vallassaan tuo taikavoima. Nyt voi hän mielensä mukaan luoda aarteita, joiden edessä valtakunnat ja kansat nöyrtyisivät, taistella rikkaan röyhkeyttä vastaan, äärettömästi lieventää köyhäin hätää, hävittää kaikki yhteiskunnalliset erotukset, auttaa heikkoja, musertaa hirmuvaltiaat, tehdä tyhjiksi kaikki kuolevaisten laskelmat, ja levittää valoa ja rikkautta näille pohjolan raukoille rajoille, hänen syntymäseuduilleen. Ei mikään näyttänyt hänestä olevan mahdotonta sille, jolla vain oli kultaa; hän tahtoi antaa kannatusta tieteille, tukea taiteita, viljellä erämaat. Kaikki muuttuisi, kirkastuisi, tulisi täydelliseksi ja loistaisi ennen aavistamattomassa sivistyksen valossa: hän olisi se, joka antaisi maailmalle toisen muodon, ja miljoonat nimittäisivät häntä hurmautuneina pelastajaksensa, uudistajakseen…
Kun hän toisekseen ajatteli, kuinka monien vuosisatain kuluessa turhaan oli mietitty tuota suurta keksintöä, kuinka monet viisaat koko elämänsä turhaan olivat työskennelleet päästäksensä tämän keksinnön perille ja mikä neron ja ponnistuksien paljous turhaan oli uhrattu tämän viisasten kiven keksimiseen, silloin laajeni hänen nuori sydämensä, silloin tunsi Paul olevansa tiedemies ja voivansa Arkimedeen tavoin sanoa hämmästyneelle maailmalle: minä olen sen keksinyt. Hän ei tosin ollut sen keksijä; mutta hän tekisi keksinnön hedelmälliseksi. Hän selvittäisi kemiallisesti kullantekotaidon mahdollisuuden; tätä tietä hän tulisi sitten kappalten alkulähteelle. Hän ymmärsi vallan hyvin, että Martti-tohtorilla oli sangen vanhentuneet käsitykset kappalten kemiallisesta kokoomuksesta; kyllä siinä oli muitakin alkuaineita kuin suola, rikki ja elohopea! Olihan siinä flogiston, tuli-ilma, ja kaikenlaisia muita merkillisiä aineita, joita kemia juuri siihen aikaan sai ilmi. Mutta oppilas näki tässä pitemmälle kuin mestari; hän tahtoi laatia uuden järjestelmän, ja kun hän taisi muuttaa suolan, rikin ja elohopean kullaksi, niin merkitsi se samalla sitä, että hän voi palauttaa kaiken aineen sen yksinkertaisimpaan muotoon ja anastaa sen taikasauvan, joka avaisi ja valaisisi luonnon kaikki salaisuudet.
Kiintyneenä näihin suuriin aatteisiin, Paul tuskin kuuli, että ovi aukeni, ja sisään astui henkilö, joka siihen aikaan oli siksi tunnettu Turun ylioppilaiden kesken, että hän kyllä ansaitsee lähemmän tuttavuuden tekemistä.
Ajateltakoon kuuden jalan ja kuuden tuuman pituista jättiläistä, jonka paksuus oli pituuden mukainen, partaista, punaposkista, iloista ja hyvänsävyistä, joka kasteessa oli saanut nimen Eudoksius Lejonfäll, mutta jota kumppanien kesken lyhyyden vuoksi sanottiin Leoksi. Itse nimessäkin ilmautui jo taistelu Marsin ja Minervan välillä, ja Leon tyly kohtalo vaati, että tämä taistelu jatkuisi kautta koko hänen elämänsä. Ollen vanhan, Lappeenrannassa kaatuneen karoliinin poika, oli hänet ottanut huostaansa hänen armelias enonsa, joka oli pappina Hollolassa, ja vihasi sotilasammattia pahemmin kuin syntiä. Näin ollen piti Leosta, tahtoipa hän sitten tai ei, tulla pappi, ja mitäpä muutakaan varten hän sitten opintoja harjoittaisi? Mutta Leolla oli yhtä huono pää kuin hyvä sydän ja vahvat käsivarret. Sen sijaan, että hänestä olisi tullut sotamies, talonpoika tai käsityöläinen, pantiin hänet kuudentoista vuotiaana kouluun ja hän oli kuudenkolmatta ikäisenä ehtinyt niin pitkälle, että nipin napin pääsi ylioppilaaksi. Nyt hän oli jo kolmenneljättä vanha, vankka ja lujakourainen, mutta edistyminen opin tiellä sujui häneltä huonosti. Leo pystyi vaikka mihin, paitsi lukemaan. Hän nikkaroi ja sorvasi, teki suksia ja luistimia, hioi partaveitsiä, hoiti hevosia, hakkasi halkoja ja valmisti punssia. Ollen rauhallinen kuin lammas, ei hän omiin hoteisiinsa jätettynä loukannut ketään ihmistä; mutta kun oli ryhdyttävä noihin tulisiin otteluihin Turun kaduilla kisällejä ja merimiehiä vastaan, silloin työnnettiin Leo taistelun eturintaan, ja hän otti leveään selkäänsä kaikki iskut, jotka oli tarkoitettu hänen ystäviään kaatamaan, samalla kun hän itse, sitten kun hänen hidas verensä kerran oli päässyt liikkeelle, unhotti rauhaisan luonteensa ja jakeli järeällä nyrkillänsä sellaisia hyväilyjä, että ne olisivat voineet häränkin kaataa, saati sitten vaskisepänsällin. Kaikkien näiden ansioittensa tähden olikin Eudoksius Lejonfäll kaikkien kumppaniensa suosikki, eikä liene koko yliopistossa ollut ketään, joka ei mielellään olisi suonut hänelle mitä parhainta menestystä tukalassa papintutkinnossa — ei ketään, lukuunottamatta noita pöyhkeitä ja jäykkäniskaisia teologian professoreja, sillä he olivat toista mieltä, eikä mikään papin puute ollut silloin vielä voinut taivuttaa heidän kivikovia sydämiään. Papinkokelas oli jo kymmenkunnan vuotta kahdesti viikossa ajanut partansa, eikä vieläkään näkynyt hänen leukansa alla vilahdustakaan tuosta kunnianarvoisesta papinkauluksesta.
Tämä arvoisa civis academicus se nyt tunki kookkaan ruumiinsa kaitaisesta ullakkokamarin ovesta sisään ja keskeytti Paulin niistä suurenmoisista mietteistä, joita tuo merkillinen kultakimpale oli hänessä herättänyt. Huoli kuvastui Leon rehellisiltä kasvoilta, ja hänen näytti olevan vähän vaikea ilmoittaa asiaansa.
— Tarvitsetko rahaa? — kysyi Paul, joka oli tottunut sellaisiin asioihin ja nyt ensi kerran voi tehdä tämän kysymyksen pankkiirin tyynellä itseluottamuksella.
— En, — vastasi Leo rutistellen armottomasti kulunutta sarkalakkiaan.
— Olen joutunut pahempiin pinteisiin kuin härkä teurastuspenkissä.
Alanus tahtoo minua respondentiksi.[9]
Henrik Alanus oli luonnollisen teologian dosentti ja häntä pidettiin lutherilaisen oikeauskoisuuden pylväänä.
— Vastaa niinkuin paavi vastaa: non possumus!
— Ei käy päinsä. Hän olisi tahtonut Arenanderia, mutta Arenander sairastui. Väitöskirja on jo naulattu seinälle ja tulee ylihuomenna tarkastettavaksi.