Rannassa olikin ihan äsken tullut saaristolaislaiva, ja nuorukaiset kapusivat lautaa myöten kannelle. Mutta he olivat erehtyneet: se ei ollutkaan ahvenalainen, vaan pohjalainen, lastattuna siemenohrilla, joista silloin sattui olemaan puute Turussa.
— Odotapas, — sanoi Leo. — Kysytään noilta pohjalaisilta silakansyöjiltä, mitä hyvää heillä on. Saako ostaa hyvää voi-onnea kolmella äyrillä kappaleen?
— Saapa niinkin, — vastasi nuori rivakka talonpoika, joka työskenteli suuren luukun luona. — Ja kaupantekijäisiksi saa jämeätä kankea tai pehmoista patukkaa.
— Sinulla on varmaankin ollut hyvä tuuli matkalla, koska vielä on ilmaa suupielissäsi, — vastasi Leo. — Lohenne on kai tavallisuuden mukaan puoleksi päitä ja puoleksi pyrstöjä.
— Minä talletan herran varalle ensimmäisen päättömän ja pyrstöttömän lohen, jonka saan, — vastasi talonpoika.
— Mistä olet kotoisin? — kysyi Paul, jota nuoren miehen reippaat vastaukset miellyttivät.
— Isokyröstä, jos oikein muistan, — vastasi talonpoika.
— Oletko täällä omalla laivallasi?
— Tuuli on Herramme oma, laiva on enon ja toinen puoli lastia on minun.
— Kuka on enosi?