— Sen voi herra kysyä häneltä itseltään, jos hänellä on halua ruveta satuja juttelemaan, — vastasi talonpoika.
Pienestä huononpuoleisesta, laivan perässä olevasta kajuutasta kompuroi nyt vanha, kookas mies, puettuna kuluneeseen lammasnahkaturkkiin ja kääntyi puhuen nurkuvalla, äreällä äänellä, suuren luukun luona olevan talonpojan puoleen. — Kuka on antanut sinulle luvan panna uuden laudan rantaportaaksi? — murisi hän, — vanha lauta olisi ollut yhtä hyvä. Ja mihin olet pannut köydenpätkän, sinä tuhlaava lurjus? Sanon sinulle, Joonas, että minusta tulee köyhä mies tämmöisten tuhlarien käsissä. Älä otakaan vain ostaaksesi piimää väelle sentähden, että olemme tulleet maihin.
— Mutta miehet ovat kärsineet paljon vanginmuonasta matkalla; eivätköhän he voisi saada vähän tupakkaa mielensä iloksi? — kysyi Joonas tyhmäksi tekeytyen.
— Tupakkaako? Oletko ihan hullu? Mistä me ottaisimme rahaa kalliiseen tupakkaan? Mutta maltapas; voit antaa heille venäjänlehtiä miestä kohden puoli naulaa tai niille paikoin, sillä ehdolla, että pidätät yhdeksän talaria kuukauspalkasta.
— Eiköhän se tee kaksi kertaa enemmän kuin mitä tupakka maksaa
Turussa? — kysyi Joonas yhä yhtä tyhmänä.
— Se ei kuulu sinuun. Jollakinhan pitää ansaita. Minusta tulee keppikerjäläinen näiden ahmattien käsissä; eiväthän he tee muuta kuin syövät aamusta iltaan. Ja nyt he luulevat tulleensa Kaanaanmaahan, kun tulimme Turkuun! Saatpahan nähdä, että nämä ahneet turkulaiset vaativat sekä satamarahan että tuulaakin! Kuka se sitten saa kaiken maksaa? Ja nyt miehet aikovat mennä maihin juomaan, niin että minä saan palkata väkeä purkamiseen. Mutta siitä ei tule mitään, sanon minä. Aion jäädä laivaan; se käy sitäpaitsi huokeammaksi.
— Ei eno voi asua kajuutassa Turussa ollessaan, — rohkeni Joonas taas huomauttaa. — Mitä ihmiset sanoisivat, jos Vaasan rikkain kauppias asuisi niin kurjasti tullessaan maan pääkaupunkiin. Se vahingoittaisi enon luottoa.
— Niinkö luulet? — No, minun täytynee sitten muuttaa Eerikin luo, vaikka siellä saanenkin maksaa kauniit juomarahat. Mutta voinhan ottaa venepojan mukaani, niin pääsen samalla maksulla. Sisareni poika, sen vietävä, kuuluu myöskin olevan Turussa. Mitä nuo junkkarit tuossa seisovat meitä töllistelemässä?
— He ovat tulleet kysymään, onko meillä täytettyjä ahmoja akatemiaa varten, — vastasi Joonas.
— Ehkä herrat voivat neuvoa meille tien Ljung-nimisen puutarhurin luo?