— Hän ei suostunut, sen olisin voinut jo ennakolta heille sanoa.
— Se tapahtui aivan äsken. Hän ei suostunut, ja seuraus siitä oli, että hänet erotettiin vuodeksi yliopistosta, ehdolla, että hänen kuitenkin tulee pyytää anteeksi, jos haluaa tulla takaisin. Sanotaan Hasselin neuvotelleen Porthanin kanssa, ja Porthan on tuollaisissa asioissa ankara kuin roomalainen.
— Se on ruma juttu. Käyttäytyä nenäkkäästi professoreja kohtaan, no, se on jo tyhmää ja poikamaista, sen myönnän, mutta se nyt ei ole niin kauhean kauheata. Toista on se Raamatun laita: se on hirmuista, Eerikki! Onko tuo poikaraukka todellakin niin pitkälle joutunut?
— Jumala parhaiten tietää, ettei hän sitä ole ainakaan meidän talossamme oppinut. Mutta ken voi ennakolta laskea, mihin kaikki lumihiutaleet talvi-ilmassa putoavat. Paul on jo vuoden ajan lukenut useita ranskalaisia kirjailijoita, jotka eivät ole hyviä, ja sitäpaitsi on hänestä tullut hyvä ystävä tuon Clewbergin kanssa, jonka tunnet.
— Se siivo, kunnon ylioppilas!
— Niin, Paulkin on rakastettava poika, mutta lyhyesti sanoen, se on ajan ilmassa, ja juuri parhaimpiin tarttuvat taudit ensin. Jos Paul olisi ollut tavallinen kyky, kohtalaisen älykäs ja kohtalaisen kunnianhimoinen, olisi hänestä arvatenkin tullut kunniallinen jokapäiväinen ihminen, kuten hänen isästään ja monesta muusta hyvästä miehestä. Mutta nyt hän on perinyt äidiltään erinomaisen terävän pään ja myrskyisen, uhmailevan sydämen. Hänestä tulee joko ensi luokan nero tai roisto, ei milloinkaan tavallista ihmistä, ja sitä olisi meidän pitänyt ajatella, meidän jotka tunnemme hänet.
— Te, hyvät herrat, olette aina niin viisaita jäljestäpäin, — vastasi Eriikka, hymyillen kesken kaikkea suruansa. — Mutta nyt ei ole kysymys siitä, mitä meidän olisi pitänyt tehdä, vaan siitä, mitä meidän nyt on tekeminen. Uskoni on että Herramme lähettää myrskyn puhdistamaan ilmakehää ja vastoinkäymisen karaisemaan ihmistä. Paulin päähän on kerääntynyt turmiollisia höyryjä ajan ilmasta; pilvet olivat panostuneita, ukonilma oli välttämätön, mutta se tekee hänelle hyvää. Nyt riippuu kaikki siitä, ettemme jätä häntä oman onnensa nojaan tässä pälkähässä. Hänen tulee siis matkustaa, sanot sinä?
— Kolmen päivän kuluessa tulee hänen lähteä kaupungista.
— Hyvä. Pitihän hänen matkustaa joka tapauksessa. Ensin hän tietysti matkustaa vanhempainsa luo. Mutta sinä matkustat hänen kanssansa.
— Minäkö? — sanoi Eerikki hämmästyen. — Juuri sinähän niin vakaasti vastustit ensimmäistä matka-aikomustani?