— Minä sinut voitelen! — huudahti puutarhuri ja tarttui jo pihlajasauvaan pannakseen uhkauksensa täytäntöön.
Rasmus herkesi hyväksi. — Pidän nokkani kiinni kuin myyrä, — vakuutti hän ja näytti nyt peltohiirtä tyhmemmältä.— Sanoittehan itsekin, vaarikulta, että hänen armonsa tukka on harmaantunut.
— Sen sanoin, — virkkoi Bergflykt. — Mutta se ei ole armollisen kreivittären syy; syy on nuoren Bernhard-kreivin.
— Niin, niinhän se olikin. Sanotaanhan, että armollinen nuori kreivi on kauhean ilkivaltainen ja kovakourainen. Ja sanotaanpa vielä, ettei hän voi kärsiä äitiänsä, kun tämä on oppinut puntaria käyttämään.
Puutarhuri hujahutti pari kertaa pihlajasauvaansa, mutta ajatteli varmaankin itsekin pakisseensa enemmän kuin viisasta oli ja tyytyi siihen, että sanoi ihmisten lörpöttelevän tyhmyyksiä. Armollinen kreivitär aikoi juuri tänään viettää nuoren kreivin paluuta Espanjasta, ja siitä pitäisi kaikkien nähdä, että kaikki on niinkuin olla pitääkin.
— Hitto vie, hän on nyt varmaankin musta kuin murjaani! — tokaisi ilkipintainen renki. — Mitä hänellä oli Espanjassa tekemistä?
— Hän on ollut kuninkaallisen majesteetin lähettilään kirjurina, ja nyt hän tulee takaisin valtiopäiville katsomaan, kuinka uusi kuningas vannoo vapautta pyhänä pitävänsä.
— Mitä, vannooko kuningas vapautta pyhänä pitävänsä: — kysyi renki. — Kas, se on oikein se! Mutta silloin ei varmaankaan nuori kreivi ole yhtä mieltä hänen kanssaan, sillä seikka on se, sanovat ihmiset, että vapaus on vain herroja varten.
— Aasi!
— No no, vaarikulta, yhtä hyvin voisi minua sanoa hevoseksi, sillä minä en ole ollut Espanjassa. Onko totta, että kreivillä on toinenkin poika, joka on matkustanut Suomeen noituutta oppimaan. Hitto vie, nytpä tajuan, minkätähden armollisen kreivin hiukset ovat harmaat, sillä johan se on vähän liikaa, kun sekä vaimo että lapset rupeavat ihmisten silmiä kääntämään.