— Heidän hyvä äitinsä kuoli, ja silloin pyysi isäsi minua rupeamaan heille toiseksi äidiksi, — sanoi kreivitär. Isommaksi tultuasi, Vera, olet käsittävä, että harvoin voi toista äitiänsä rakastaa niin sydämellisesti kuin ensimmäistä on rakastanut. Mutta me voimme siitä huolimatta olla hyviä ystäviä ja kunnioittaa toisiamme.
— Voiko velipuoltansa ja sisarpuoltansa rakastaa niin kuin oikeata veljeä ja oikeata sisarta rakastetaan?
— Voi kyllä, ja niin pitääkin tehdä. Lupaa olla hyvin ystävällinen, hyvin hyvä ja sydämellinen Bernhardille ja Louiselle. Se käy hyvin helposti, kun vain tulette enemmän toisianne tuntemaan. Et ole nähnyt Louisea kolmeen etkä Bernhardia viiteen vuoteen. Sentähden olet heille vieras, etkä heitä oikein ymmärrä. Mutta kyllä siitä hyvä tulee. Louise on erittäin siivo ja ymmärtäväinen ja voi kertoa sinulle kauniita asioita hovista, sillä hän oli kuningattaren hovineitinä, ennenkuin kolme vuotta sitten joutui naimisiin saksilaisen ministerin, parooni Clairfeldin kanssa.
— Mutta minä pidän kuitenkin enemmän Paulista.
— Ja Bernhard, — jatkoi äiti, joka ei ollut häntä kuulevinaankaan, — Bernhard on uljas nuori herra, joka on nähnyt paljon maailmaa ulkomaanmatkoillaan. Hän voi kertoa sinulle vielä kauniimpia asioita koreista espanjalaisista ritareista ja härkätaisteluista ja mustista maurilaisista ja Afrikan leijonista. Olet ihastuva häntä kuunnellessasi.
— Mutta minä pidän kuitenkin enemmän Paulista! — toisti tyttö itsepäisesti ja ravisti tyytymättömänä kaunista kiharapäätänsä.
— Sinussa taitaa olla vähän suomalaista itsepintaisuutta! — naurahti äiti. — Rakasta sinä vain sydämellisesti kaikkia sisaruksiasi; voit sinä silti Paulistakin pitää.
— Mutta ettekö usko, äiti, että Paul on sata kertaa parempi kuin sekä Louise että Bernhard? Paljon kauniimpi hän on ja paljon reippaampi ja paljon ystävällisempi ja paljon avomielisempi! Voi, minun on niin ikävä omaa veljeäni Paulia! Eikö hän kohta palaa tuolta ilkeästä Suomesta?
— Odotan kohta kirjettä; ehkä hän tulee kesällä meitä tervehtimään. Mutta miksi olet niin suutuksissasi Suomelle? Sekä isäsi että minä olemme siinä maassa syntyneet.
— Vanha Beata sanoo, että suomalaiset ovat vain puoleksi ihmisiä. Ja sitäpaitsi he osaavat noitua. Ihmiset sanovat äidinkin osaavan noitua ja että äiti on taioilla lumonnut isän. Mutta sitä en minä ikinä usko, — vakuutti Vera hyvin tosissaan.