"Belding, olet väärillä jäljillä", sanoi Ladd pudistaen päätään.
"Nell on lähtenyt Casitaan", sanoi Gale nopeasti. "Hän on mennyt hankkimaan Mercedekselle joitakin tietoja Thornesta. Ah, Belding, sinun ei tarvitse pudistaa päätäsi. Tiedän sen varmasti. Hän koetti taivuttaa minua lähtemään ja raivostui, kun en suostunut."
"En usko sitä kumminkaan", sanoi Belding käheästi. "Nell on kyllä itsepäinen. Hän on joskus kuin pieni paholainen, mutta hän on aina ollut järkevä."
"Tom, voit lyödä vetoa, että hän on mennyt", sanoi Ladd.
"Eikö hiidessä! Jim, mitä sinä ajattelet?" tiukkasi Belding.
"Vannon, että Solin valkoinen pää viittaa nyt suoraan Casitaan. Ja Nell osaa ratsastaa. Hukkaamme vain aikaa."
Tämä pani Beldingin toimimaan.
"Olette varmasti kaikki väärässä!" huudahti hän syöksyen aitauksille päin. "Hän on lähtenyt vain hieman ratsastamaan, kuten usein ennenkin. Mutta kiiruhtakaa nyt ottamaan selvää! Dick, sinun on ratsastettava laakson poikki. Jim, sinun on etsittävä joen rannoilta ja minä lähden San Felipeen päin. Ja sinä, Laddy, satuloit Diablon ja lähdet Casitaan. Jos hän todellakin on lähtenyt etsimään Thornea, saat hänet varmasti kiinni tunnin tahi parin kuluttua."
"Varmasti lähdenkin", vastasi Ladd, "mutta, Belding, ellet ole vielä aivan hullu, olet kumminkin tulossa sellaiseksi. Tuo valkoinen piru ei voi milloinkaan tavoittaa Solia, ei tunnissa, ei päivässä eikä viikossakaan! Ja sitäpaitsi jokaisen kilpailun lopussa, vaikka hevoset olisivatkin lähteneet yhtä aikaa liikkeelle, olisi Sol aina paljon edellä. Ja nyt on Solilla tunnin etumatka."
"Laddy, luullakseni tarkoitat, että Sol on nopeampi kuin Diablo?" jymisi Belding punastunein kasvoin.