"Varmasti! Sanon sen sinulle nyt suoraan", vastasi paimen.
"Haluan — tahdon —"
"Hukkaamme vain aikaa", keskeytti Ladd lyhyesti. "Voit lyödä vetoa, vaikka kymmenen kertaa, jos vain haluat. Aion ratsastaa Blanco paholaisellasi niin kovasti, ettei sillä ennen milloinkaan ole niin ratsastettu, lukuunottamatta erästä kertaa, jolloin ei muudan minua parempikaan ratsastaja voinut kannustaa sitä Blanco solin edelle."
Tuhlaamatta enemmän sanoja satuloivat miehet ja ratsastivat kukin haaralleen odottamatta yaquia saadakseen varmasti tietää, minne päin Blanco solin jäljet johtivat. Niitä ei varmastikaan näkynyt tasaisen laakson puhtaassa hiekassa, vaikka Gale ratsastelikin sen ristiin rastiin. Kun hän palasi taloon, odottivat Belding ja Lash häntä jo siellä. He eivät puhuneet omasta etsinnästään mitään, vaan totesivat ainoastaan, että yaqui oli löytänyt Blanco solin jäljet Casitaan vievältä tieltä. Heidän neuvoteltuaan hetkisen päätti Belding lähettää Lashin Laddin jälkeen.
Seuraavat äärettömän pitkät tunnit tuottivat Galelle niin paljon huolta, ettei hän juuri enempää olisi voinut kestääkään. Mutta Nellin äidin tyyneys sekä hämmästytti että auttoi häntä suuresti tukahduttamaan suurimman levottomuutensa.
Seuraavan päivän aamuna hyvin varhain näki Gale, joka oli vahtinut yhtämittaa, kolmen valkoisen hevosen ja yhden kimon lähestyvän väsyneesti tietä pitkin. Kun hän kuuli Blanco solin tutun hirnunnan, hyppäsi hän seisoalleen ollen ilosta melkein suunniltaan. Mutta hevosella ei ollutkaan ratsastajaa. Galen nopea ilo katosi äkkiä, mutta palasi jälleen, kun hän näki Jim Lashin pitävän sylissään jotakin hervotonta valkoista. Ladd tuki erästä ratsastajaa, jolla oli sotilaspuku yllään.
Dick huusi ilosta ja juoksi sisään kertomaan näitä hyviä uutisia. Aina
ajatteleva ja varovainen rouva Belding esti hänet kumminkin syöksymästä
Mercedeksen huoneeseen. Sitten kiiruhti Dick jälleen pihalle ja
Beldingit seurasivat hänen kintereillään.
Lash laski repaleisen, matkan uuvuttaman ja väsyttämän tytön Beldingin syliin.
"Isä ja äiti!"
Nell näytti todellakin katuvaiselta, vaikka uhma ei vielä ollutkaan kokonaan häipynyt hänen sinisistä silmistään. Kun hän huomasi Galen, hymyili hän vienosti.