"Halloo, Dick."
"Nell!" Gale tarttui hänen käteensä puristaen sitä lujasti voimatta sanoa sanaakaan.
"Teidän ei tarvitse olla pahoillanne vanhan hevosenne vuoksi", sanoi hän Beldingin kantaessa häntä ovea kohti. "Ah, Dick, Blanco sol on ihmeellinen!"
Gale kääntyi tervehtimään ystäväänsä, joka oli kuin riutunut haamu. Thorne oli joko sairas tahi haavoittunut. Galen tervehdys oli samalla levoton kysymyskin.
Thorne vastasi vain heikosti hymyillen. Hän näytti olevan putoamaisillaan hevosen selästä. Gale auttoi Laddia pitämään Thornea satulassa, kunnes he saapuivat portaitten edustalle. Belding tuli pihalle jälleen. Hän mykistyi nähdessään, millaisessa kunnossa Thorne oli, joka nojautui Dickiin. Hän jaksoi kumminkin seisoa ja kävellä.
"En ole haavoittunut, vaan ainoastaan heikontunut nälästä", sanoi hän.
"Onko Mercedes —? Viekää minut hänen luokseen."
"Tyttö paranee heti, kun hän vain näkee sulhasensa", kuiskasi Belding Galelle heidän taluttaessaan Thornea Mercedeksen huoneeseen. He jättivät hänet sinne, ja Gale kuuli lopultakin korvissaan tytön katkonaisen ilohuudon.
Kun Belding ja Gale kiiruhtivat paikalle jälleen, hoitivat paimenet juuri väsyneitä hevosia. Heidän palatessaan taloon sytytti Jim tyynesti piippunsa ja Ladd selitti kertovansa tapahtumat ensin, vaikka hän olikin nälissään.
"Kuulehan, Belding", aloitti hän, "oli naurettavaa ajatellakin, että Diablo tavoittaisi Blanco solin. Naurettavaa ei ole oikea sana, sillä olin vallan pakahtua. No niin, ratsastin Solin jäljessä Casitaan saakka näkemättä ainoatakaan vallankumouksellista tahi rosvoa, ennenkuin tulin kaupunkiin. Luullakseni Nell suoritti tuon matkan viidessä tunnissa. Menin suoraan amerikkalaisten leiriin ja tapasin heidät tyynnyttämästä ja hoitamasta hevosiaan jonkun, kuten minusta näytti, pitkän ratsastuksen jälkeen. Saavuin sinne liian myöhään, sillä kaikki oli jo ohi.
"Muudan sotilas vei minut erään upseerin telttaan. Nell oli siellä hieman kalpeana tosin, mutta kumminkin kunnossa. Nähtyään minut sanoi hän vain 'Laddy'! Thorne oli siellä myöskin, ja lääkäri oli juuri hänen kimpussaan. En ruvennut kyselemään mitään, sillä huomasin heti, että siinä teltassa oli oltava hiljaa. Saatuani varmuuden, että Nell voi hyvin, ja kuultuani, ettei Thornenkaan tila ollut vaarallinen, poistuin sieltä.