"Siellä oli niin paljon miehiä, jotka kaikki halusivat kertoa minulle, mitä oli tapahtunut, etten luullut ikinä saavani sitä selville. Mutta pala palalta se kumminkin onnistui. Ja näin se kuulemma tapahtui:
"Nell oli tullut ratsastaen täyttä vauhtia leiriin kooten heti ympärilleen suuren miesjoukon. Hän oli sanonut nimensä, ilmoittanut mistä hän oli tullut ja mitä varten. Kuulosti siltä, että juuri päivää ennen Nellin saapumista olivat sotilaat saaneet selville, missä Thorne oleskeli. Katsokaas, Thorne oli nimittäin poistunut leiristä muutamia päiviä ennen saatuaan lomaa. Hän oli ollut hyvin salaperäinen eikä ollut ilmoittanut kenellekään, minne hän aikoi lähteä. Noin viikon kuluttua hänen poistumisestaan leiristä olivat muutamat meksikolaiset ilmoittaneet, että Rojas säilytti erästä vankia muutamassa tiilimajassa leirinsä läheisyydessä. Miehet eivät olleet kumminkaan kiinnittäneet sen suurempaa huomiota meksikolaisten puheeseen, sillä he luulivat heidän vain haluavan rahaa mescaliin, ja tavallista oli sitäpaitsi, että Rojaksella oli aina joku vanki. Mutta muutamien päivien kuluttua oli puhuttu melko varmasti, että Rojas piti jostakin syystä Thornea vankeudessa.
"Nyt oli sattunut, että kun nämä uutiset saapuivat, oli eversti Weede ollut Nogalesissa esikuntineen, eikä joukkojen tilapäinen johtaja ollut tiennyt, miten menetellä, sillä Rojaksen leiri oli rajan toisella puolella Meksikon alueella ja hyökkääminen sinne olisi ollut vakava asia. Se olisi ollut jotakin aivan toista kuin jonkun meksikolaisen leirin hävittäminen. Nämä olosuhteet ovat kuulemma kiusanneet useampaa kuin yhtä rajalla oleskelevaa everstiä. Thornen toverit olisivat mielellään pelastaneet hänet tukalasta asemasta, mutta he eivät olleet uskaltaneet tehdä sitä määräyksettä.
"Kun Nell oli kuullut, että Thorne oli vankeudessa ja nälissään muutamassa tiilimajassa parin penikulman päässä rajalta, oli hän pannut koko leirin liikkeelle. Niin juuri! Hän oli kertonut heille, että Rojas piti Thornea vankeudessa ja kidutti häntä saadakseen selville, missä Mercedes oleskeli. Hän oli kertonut heille Mercedeksestä, miten kaunis hän on, miten Rojas oli tappanut Mercedeksen isän, kuinka roisto oli häntä ahdistellut ja kuinka sairas ja surullinen hän on odottaessaan sulhastaan. Ja hän oli rukoillut sotilaita pelastamaan Thornen.
"Tavasta, jolla tämä kerrottiin minulle, käsitin, että sotilaat olivat kovasti innostuneet asiaan. Ja arvaahan sen, että tuollainen reipas nuorukaisjoukko haluaa joskus tapellakin. Mutta sijaispäällikkö, vaikka hän oli joutunutkin näin pulmalliseen asemaan, ei ollut suostunut lähtemään korkeammitta määräyksittä.
"Silloin oli Nell menettänyt malttinsa. Tiedättehän kaikki, että Nellin kieli voi joskus olla pistävä kuin choyan piikki. Olisin antanut paljonkin, jos olisin saanut olla katselemassa, kun hän yllytti tuota soturijoukkoa. Nell on vihoissaan ollessaan sanomattoman kaunis. Ja tämä hänen viimeinen suuttumuksensa ei ollut mitään tyttömäistä pahaa tuulta, kuten Belding sitä nimittää, vaan hän oli raivonnut niin kovasti kuin nainen ikinä vain voi. Ettekö voi kuvitella häntä Blanco solin selässä tummine, säihkyvine silmineen?"
Ladd kuivasi hikiset kasvonsa tomuiseen kaulaliinaansa. Hän aivan loisti ja kiihtyi kiihtymistään kuta pitemmälle hän pääsi kertomuksessaan.
"Suoraan sanoen, Nell oli vannonut lähtevänsä yksinään hakemaan Thornea. Hän oli sanonut, että elleivät sotilaat halua lähteä lännen tytön kanssa pelastamaan amerikkalaista toveriaan, niin olkoot lähtemättä. Muudan soturi oli käskystä koettanut pidättää Blanco solia, mutta hänet oli kuulemma sitten saatu kantaa sairaalaan. Ja sittenkö sotilaille oli tullutkin vasta kiire satuloida hevosensa! Ehkä Nellin käyttäytyminen olikin vain kettumaista naisellista viekkautta. Mutta luullakseni, jos vain käsitän oikein hänen tunteensa, pani hän Blanco solin ravaamaan suoraan Rojaksen leiriä kohti, joka, unhotin sen sanoa, oli selvästi näkyvissä.
"Luullakseni ei ainoankaan tuossa leirissä olevan soturin tarvinnut kauan miettiä ymmärtääkseen, mitä oli tulossa. He hurjistuivat varmaankin aivan kokonaan ja syöksyivät täyttä vauhtia Nellin jälkeen.
"Haluaisin, että tekin olisitte saanut nähdä tuon hevosjoukon kaktuksiin uurtaman vaon. Se näytti aivan siltä kuin suuri karjalauma olisi paennut hurjaa vauhtia erämaan poikki… Voitte lyödä vetoa, että Blanco sol pysyi edellä kiitäen suoraan Rojaksen leiriä kohti. Ymmärrättekö, suoraan sinne? Herra Jumala, minulla ei ole ollut milloinkaan niin suurta surua kuin tämä, etten saanut olla näkemässä Nellin huikeata ratsastusta Solilla!