"Halloo, Dick, en voinut uneksiakaan tällaisesta silloin", sanoi hän. "Siinähän sinä olet ja kultaseni ylpeine tummine silmineen on myöskin kai täällä?"
"Varmasti, sinä epäilevä soturi."
"Kerro, mitä sinulle oikeastaan onkaan tapahtunut? Se ei varmaankaan supistu noihin vaatteihin eikä kasvojen päivettymiseen… Dick, olet vanhentunut ja muuttunut. Et ole enää niin paksukaan. Olet, hitto vieköön, oikein miehen näköinen!"
"Kiitoksia. Olen pahoillani, etten voi sanoa samaa sinusta. Olet raihnaisin ja nälkiintynein mies, mitä milloinkaan olen nähnyt… Kuulehan, vanha veikko, olet nähtävästi saanut kokea hyvin kovaa."
Kuuma ja tumma tuli poltti onnellisuuden pois Thornen silmistä.
"Dick, älä muistuta minua vihastani äläkä johda ajatuksiani Rojakseen!… Olen täällä nyt. Paranen muutamien päivien kuluttua ja sitten!"
Mercedes tuli huoneeseen säteillen ja puhuen hellästi. Hän polvistui Thornen vuoteen viereen eikä kumpainenkaan heistä näyttänyt huomaavan, että Nell tuli sisään kantaen tarjotinta. Sitten Gale ja Nell aiheuttivat tarpeetonta jyrinää siirtäessään pientä pöytää vuoteen luo Mercedes oli unhottanut hetkeksi, että hänen sulhasensa oli ollut vähällä kuolla nälkään, ja jos Thorne muistikin sen, ei hän siitä nyt välittänyt. He puristivat toistensa käsiä ja katsoivat toisiinsa sanomatta sanaakaan.
"Nell, luulin olevani onneton", kuiskasi Dick. "Mutta en —"
"Hsh! Mikään ei voi olla tuon kauniimpaa", vastasi Nell hellästi koettaen houkutella Dickiä pois huoneesta. Dick ajatteli kumminkin velvollisuutensa olevan viipyä huoneessa ainakin niin kauan, että hän voi ilmoittaa Thornelle ruoasta, ja sanoa hänelle, ettei niin huonossa kunnossa oleva mies voi elää ainoastaan rakkaudesta.
Mercedes hyppäsi ylös punastuen katuvaisesti ja näyttäen valkoisilla käsillään kaunopuheliaasti oman tilansa.