"Ah, Mercedes, älä mene!" huudahti Thorne nähdessään tytön lähestyvän ovea.
"Herra Gale jää tänne. Hän ei ole niin mucha malo [= suureksi pahaksi] sinulle kuin minä."
Sitten hän poistui hymyillen.
"Hyvä Jumala!" huudahti Thorne. "Kuinka rakastankaan häntä! Dick, eikö hän olekin kaunein, suloisin ja hienoin —?"
"George, otan osaa innostukseesi", sanoi Dick kuivasti, "mutta Mercedes ei ole ainoa tyttö maailmassa."
Selvästi oli tämä hämmästyttävä väite ja kummastutti Thornea monessa suhteessa.
"George", jatkoi Dick, "satuitko huomaamaan tyttöä, joka pelasti henkesi ja satunnaisesti juuri äsken toi tänne aamiaisesi?"
"Nell Burtoniako? Tietysti. Hän on urhoollinen, ihmeellinen tyttö ja melko sieväkin."
"Sinä pitkä, laiha ja nälkäinen kerjäläinen! Niin, hän on juuri tarkoittamani tyttö, joka on luullakseni täydellisesti juuri suustasi päästämäsi hourailevan ylistyspuheen arvoinen. On hyvä, ettei sinulla ole yksinoikeutta rakkauteen."
"Dick, puhutko totta?"