Vähitellen jokainen Beldingin talouteen kuuluva henkilö, lukuunottamatta tyyntä Laddia ja valpasta yaquia, tulivat vapaammiksi ja iloisemmiksi, koska ei rajalla ollut tapahtunut minkäänlaisia selkkauksia pitkiin aikoihin. Heidän levottomuutensa sulautui asteittain nykyisyyden rauhallisuuteen. Jim Lash käväisi Sonoytan kosteikossa ja Ladd samosi rajaa pitkin viisikymmentä penikulmaa itäänpäin näkemättä jälkeäkään rosvoista. Nähtävästi olivat kaikki rajahaukat menneet ryöstämään Casitaa.
Helmikuun yöt olivat kylmät, kuivat, jäiset ja niin läpitunkevan koleat, että lämmin takkavalkea veti kaikkia puoleensa. Talon asukkaat kokoutuivat tavallisesti arkihuoneeseen, jonka avonaisessa takassa halot iloisesti räiskyivät. Beldingin toinen intohimo, paitsi hevosia, oli shakin pelaaminen, johon hän ei milloinkaan kyllästynyt. Nyt hän pelasi Laddin kanssa, joka ei milloinkaan voittanut peliäkään, mutta joka ei kumminkaan ikinä lakannut koettamasta. Rouva Belding ompeli, mutta keskeytti työnsä silloin tällöin katsoen miettiväisesti tuleen. Jim Lash istui takan vieressä tupakoiden ja leikkien sylissään olevan kissan kanssa. Thorne ja Mercedes olivat pöydän luona kynineen ja papereineen, ja Thorne koetti parastaan kääntääkseen tarkkaavaisuutensa vaimonsa kauniista ja ilmehikkäistä kasvoista muualle pitkäksi ajaksi, jotta hän ennättäisi lukea ja kirjoittaa hieman espanjankieltä. Gale ja Nell istuivat eräässä nurkassa katsoen kirkkaaseen tuleen.
Ovelta kuului äkkiä hiljaista naputusta. Se oli kai hyvin tavallista, koska eivät naiset siitä sen enempää välittäneet, mutta Belding ja hänen vartijansa kiinnittivät siihen heti huomionsa aavistaen jotakin ikävää olevan tulossa.
"Kukahan siellä on?" kysyi Belding työntäessään hitaasti tuoliaan taaksepäin ja katsoen Laddiin.
"Yaqui", vastasi paimen
"Sisään!" huusi Belding.
Ovi avautui ja lyhyt, kulmikas ja voimakas intiaani astui huoneeseen. Hänellä oli jalomuotoinen pää, omituiset tummat ja synkkäilmeiset silmät ja hyvin tummat kuparinväriset kasvot. Hän kantoi pyssyä kädessään ja lähestyi miellyttävän arvokkaasti.
"Yaqui, mitä haluat?" kysyi Belding toistaen kysymyksensä espanjankielellä.
"Haluan puhutella herra Galea", vastasi intiaani.
Gale hyppäsi seisoalleen tukahduttaen huudahduksensa ja seuraten yaquia pihalle. Hän tunsi yaquin otteen käsivarressaan ja seurasi tätä kysymättä vielä mitään. Yaquin olemus oli aina synkkä ja nyt hänen vakava toimintansa ennusti onnettomuutta. Kun he olivat saapuneet puutarhan ulkopuolelle, viittasi hän joen toisella puolella olevaan tasaiseen erämaahan, jossa monta leiritulta paloi kirkkaasti pimeässä.