"Rosvoja!" huudahti Gale.
Käskettyään sitten yaquin vahtia tarkasti riensi hän taloon takaisin, kutsui miehet pihalle ja kertoi heille, että joko kapinalliset tahi rosvot olivat leiriytyneet aivan rajan toiselle puolelle.
Ladd ei sanonut sanaakaan. Belding kirosi sammuttaen sikarinsa.
"Tiesin, ettei tämä viimeaikainen rauhallisuus ennustanut hyvää… Dick, sinä ja Jim pysytte tässä niin kauan kuin Laddin kanssa käyn tarkastamassa."
Dick meni kumminkin arkihuoneeseen. Naiset olivat hermostuneet eivätkä sallineet pettää itseään. Dickin oli senvuoksi pakko ilmaista, että yaqui oli huomannut muutamia tulia erämaassa, joita hän epäili leirivalkeiksi. Belding viipyi melko kauan tarkastusmatkallaan palaten sieltä yksinään. Hän sanoi haluavansa neuvotella miesten kanssa ja lähetti rouva Beldingin ja tytöt pois huoneesta. Hänen synkkä levottomuutensa oli palannut.
"Laddy läksi sinne vakoilemaan koettaakseen saada selville, kenen joukkoihin nuo roistot kuuluvat ja kuinka monta heitä on", sanoi Belding.
"Olen varma, että jos ne olisivat pahoin aikein tänne tulleita rosvoja, eivät ne olisi sytyttäneet tulia", huomautti Jim tyynesti.
"Luullakseni on hyödytöntä lähettää hakemaan ratsuväkeäkään tänne", sanoi Gale. "Mikä on tulossa, se tapahtuu, ennenkuin viesti ehtii sotilasten käsiinkään, puhumattakaan heidän ennättämisestään tänne ajoissa."
"Puhutte roskaa, pojat! En luule niiden uskaltavan hyökätä Forlorn Riverin kimppuun", jymisi Belding. "En otaksu sellaista ollenkaan mahdolliseksi, sillä on kai noilla kapinallisrosvoillakin sen verran järkeä. He eivät suinkaan halua menettää saavuttamaansa etua tekemällä sellaisen tyhmyyden, joka aiheuttaisi Yhdysvaltain sotajoukkojen hyökkäyksen rajan toiselle puolelle Yumasta El Pasoon saakka. Mutta kuten Jim jo huomautti, eivät he varmaankaan olisi sytyttäneet tulia, jos heidän aikomuksensa olisi varastaa hevosia ja karjaa. Pelkään pikemminkin —"
Belding epäröi ja katsoi vakavasti ja myötämielisesti Thorneen.