"Rakas Dick, sydämeni on aivan pakahtumaisillaan", änkytti Nell painautuessaan häneen.
"Se voi ehkä olla pakahtumaisillaan Mercedeksen, Laddin ja Jimin vuoksi, mutta haluan kuulla jotakin itseenikin nähden, jotakin, jota voin muistella pitkien päivämatkojen kuluessa ja yksinäisten leiritulien ääressä. Ah, Nell, et voi kuvitellakaan siellä vallitsevaa hiljaisuutta etkä tuota hiekan ja kivien peloittavaa maailmaa. — Sano, rakastatko minua?"
"Ah, rakastan, rakastan sinua niin äärettömästi! En ole ennen tiennytkään, että sinua niin hirveästi rakastan. Dick, olen sinulle uskollinen ja tahdon odottaa — toivoa ja rukoilla, että palaisit takaisin."
"Jos tulen takaisin — ei — kun tulen takaisin, tahdotko mennä kanssani naimisiin?"
"K-y-y-llä!" kuiskasi Nell vastatessaan Dickin suuteloon.
Belding tuli huoneeseen sanoen jotakin lempeästi.
"Nell, kultaseni, nyt on minun lähdettävä."
"Olen itsekäs pieni pelkuri!" huudahti Nell. "Kuinka jaloja te kaikki olettekaan! Minun pitäisi ylistää tekoanne, mutta minä en voi… Taistele, jos sinun on pakko, Dick, taistele tuon viehättävän, vainotun tytön puolesta. Rakastan sinua sitten niin paljon enemmän… Ah! Hyvästi, hyvästi!"
Tempauksin, joka värisytti häntä, laski Gale tytön menemään. Hän kuuli
Beldingin sanovan hiljaa:
"Yaqui sanoo, että iltayö on paras. Luota häneen, Laddy. Muista mitä sanoin, että yaqui on Jumalan lähettämä."