Soikea pitkäpiikkinen palanen oli tarttunut lujasti Laddin poskeen. Verta vuoti hänen leualleen ja kaulalleen. Varovaisesti alkoi Gale irroittaa sitä, ajattelematta ollenkaan, satuttiko hän itseään vai ei. Se oli kumminkin niin lujassa kuin se olisi ollut naulattu siihen. Noiden väkäisten piikkien luonne oli sellainen, että kun ne kerran tarttuivat, pysyivät ne yhtä lujasti kiinni kuin tuo omituinen kasvi pysytteli elinvoimaisena kuivassa erämaassakin. Ladd alkoi vääntelehtiä ja kasvoista vuotava hiki sekoittui vereen. Hän kiroili ja raivosi, ja hänen kiemurtelemisensa vuoksi oli Galen melkein mahdoton tehdä mitään.
"Pistä veitsesi sen alle ja väännä se pois!" huusi Ladd käheästi.
Saatuaan sellaisen määräyksen työnsi Gale pitkän veitsensä lihaan uponneiden piikkien väliin ja voimakkaalla nykäisyllä kirjaimellisesti repi choyan irti Laddin vapisevasta lihasta. Kun se oli tehty, olivat paimenen kasvot niistä kohdin, mistä ne eivät olleet veriset eivätkä vereslihalla, kumminkin kalpeat.
Eri kulmilta kuuluvaa yhteislaukausta seurasi nopea teräsluotien läjähtely laavaan kaikkialla Galen ympärillä. Hänen ensimmäinen ajatuksensa, kun hän kuuli luotien viheltävän, surisevan ja vinkuvan ilmassa, oli, että ne oli ammuttu joltakin korkeammalta paikalta. Hän katsoi ylös ja huomasi tuolla laavakummulla matalia valkoisia ja tummia kuhmuja, jollaisia siellä ei ennen ollut ollut. Sitten hän näki pieniä, vaaleita, välähteleviä tulikieliä. Kun hän kumartui, kuuli hän selvästi luodin sattuvan Laddiin. Samassa silmänräpäyksessä oli hän kuulevinaan Thornen huudahtavan ja Lashin kenkien nopean etenevän kolinan.
Ladd kaatui taaksepäin puristaen vielä pyssyään. Gale laahasi hänet oman asemansa suojaan, ja peläten katsoa häneen tarttui hän toverinsa raskaaseen aseeseen. Ottaessaan pyssyn tunsi hän jotakin villiä riemua, ja tyynesti ja kuolettavin tarkoituksin hän sitten sillä tähtäsikin ja ampui. Ensimmäinen meksikolainen kumartui niin alas kuin suinkin, heitti karbiininsa kolisten menemään ja ryömi sitten harjanteen taakse. Toinen ja kolmas peräytyivät heti, ja neljäs näytti kimmahtavan laavaharjanteen yli. Muudan tumma käsivarsi tarttui hänen sääreensä ja koetti kiskoa häntä jälleen ylös, mutta turhaan. Huitoen hurjasti käsivarsillaan putosi rosvo, liukui sitten jyrkännettä pitkin, vyöryi vihdoin laidan yli ja pyöri pyörimistään alemmaksi kadoten vihdoin näkyvistä.
Käsitellen kuumennutta pyssyään kovasti puristetuin kourin vahti Gale laavakummun ylimmäistä reunaa, mutta ei huomannut siellä enää mitään. Kun hänen kiihkonsa hieman tyyntyi, pelkäsi hän katsoa tovereihinsa, ja kylmä toivottomuus palasi hänen mieleensä.
"Olen pirusti iloissani, etteivät nuo meksikolaiset käytä pehmeäpäisiä luoteja", kuuli hän jonkun tyynesti sanovan.
Gale pyörähti katsomaan nopeasti kuin salama.
"Laddy, luulin sinun olevan jo mennyttä miestä!" huusi hän murtunein äänin.
"Tuosta luodin raapaisusta en juuri välitä, mutta tuo piikkinen paholainen lamautti hermoni, siitä saat lyödä vaikka vetoa. Dick, tämä reikähän on melko korkealla, eikö olekin?"