"Hän sanoi jotakin, ettei hän huomannut keitään uudisasukkaita maalla, ja vaikeni sitten hetkeksi kokonaan. Mutta hän alkoi kurttailla jälleen. Hän tarttui Josén suitsiin ja ennenkuin ennätin hengähtääkään, sanoi hän minua persikaksi, johon hän halusi tutustua. Hän sanoi nimekseen Chase ja ilmoitti omistavansa kultakaivoksen Meksikossa. Sitten hän sanoi vielä paljon enemmänkin, josta en välittänyt, mutta kun hän nimitti minua 'kullannupukseen', menetin malttini.
"Vetäisin suitsista ja käskin hänen laskea ne irti, mutta hän ei totellut, vaan pyöritti silmiään minulle. Uskallan sanoa, että hän kuvitteli olevansa herrasmies, johon voi hurmautua, sillä hän näytti niin voitonvarmalta. Muudan asia oli kumminkin selvä: hän ei näyttänyt tuntevan lainkaan hevosia. Huomasin sen siitä, että hän meni Josén eteen. Kiitän Jumalaa, etten ollut Blanco diablon selässä. Niin, isä, olen hieman häpeissäni nyt, mutta silloin olin raivoissani. Löin hevosta piiskallani suoraan turpaan. José hyppäsi ja paiskasi herra Chasen hiekalle. En saanut oritta tyyntymään, ennenkuin olin päässyt noiden punnitsijain näkyvistä, ja sitten ratsastin kotiin."
"Nell, luullakseni rankaisit tuota miestä tarpeeksi. Ehkä hän on tuollainen itserakas narri. En pidä kumminkaan tuollaisesta. Emme ole nyt lännessä. Luullakseni ei hän ole niin rohkea ensi kerralla. Mies ei unohda pitkään aikaan Blanco Josén iskua. Jos olisit ollut Diablon selässä, olisimme saaneet haudata herra Chasen."
"Kiitän Jumalaa, etten ollut! Olen nyt hyvin pahoillani, isä. Ehkä mies loukkautui pahoinkin. Mutta en voinut muutakaan tehdä. Unhottakaamme tämä ja minä lupaan valita paremmin tulevat ratsastuspaikkani… Isä, mitä tuo Forlorn Riverin maanlaadun tarkastaminen merkitsee?"
"En tiedä, Nell", vastasi Belding miettiväisesti. "Se hermostuttaa minua kumminkin. Se tuntuu edulliselta Forlorn Riverille, mutta pahalta Dickin kastelusuunnitelmille. Miten minua suututtaakaan, että joku muu ennättää tehdä sen ennen Dickiä!"
"Ei, ei, emme salli kenenkään anastaa Dickin oikeuksia", selitti Nell.
"Missä minun silmäni ovat olleetkaan, kun en ole huomannut noita tutkijoita?" mumisi Belding. "Ne kai ovat tulleet tänne vasta äskettäin."
"Mene puhuttelemaan rouva Carteria. Hän kertoi minulle, että kylään on saapunut muukalaisia, amerikkalaisia, joilla on kaivoksia Sonorassa. Orozco on kumminkin karkoittanut heidät sieltä. Mene ottamaan selvää, mitä he oikeastaan hommaavat, isä."
Belding huomasi pian, että hän todellakin oli viimeinen Forlorn Riverin merkityksellinen mies, joka sai kuulla kaivosten omistajain ja liikemiesten Ben Chasen ja pojan saapumisesta. Vallankumoukselliset olivat voittaneet heidät ja heidän työmiesjoukkonsa ja karkoittaneet heidät kaivosalueelta. Omaisuutta ei oltu hävitetty, vaan takavarikoitu. Ja Chaset, otettuaan huomioon kaikki mahdollisuudet, olivat koonneet tavaransa ja matkustaneet rajalle. He olivat ensin suunnanneet kulkunsa Casitaan, mutta jostakin syystä, jota ei Belding voinut saada selville, olivat he jatkaneetkin matkaansa Forlorn Riveriin. Ben Chase ei ollut tarvinnut kuin päivän huomatakseen Altar Valleyn mahdollisuudet, ja kolmen päivän kuluttua oli hän jo pannut miehensä työhön.
Belding palasi kotiin poikkeamatta katsomaan Chaseja ja heidän hommiaan. Hän halusi ajatella tilannetta ensin. Seuraavana aamuna meni hän laaksoon tarkastelemaan. Meksikolaiset rakensivat nopeasti tiilitaloja Laddin sadankuudenkymmenen acren suuruiselle palstalle ja samoin Dick Galen, Jim Lashin ja Thornenkin paaluttamille alueille. Miehet mittailivat laaksoa ja joen uomaa. Se riitti Beldingille. Hän meni kylään ja suuntasi kulkunsa valtaajien asuntoon.