"Nell, on täytynyt tapahtua jotakin vakavaa, koska pyydät minulta kaikkea tuota."
"Ellet lupaa, en kerro sinulle milloinkaan, siinä kaikki", sanoi tyttö tiukasti.
Belding mietti vielä hetkisen, sillä hän tunsi tytön.
"No niin, lupaan, etten kerro äidille", sanoi hän jonkun ajan kuluttua, "ja nähdessäni nyt sinut turvassa täällä, en lähde ammuskelemaan tuonne, mistä tulet. Mutta en voi luvata olla kertomatta sitä Dickille, jos hänellä vain on oikeus saada se tietää."
"Isä, mitähän Dick tekisi, jos hän nyt olisi täällä ja kuulisi minulta, että minua on hirveästi loukattu?"
"Luullakseni riippuisi se asianhaaroista. Mutta, kuten tiedät, noudattaa Dick useimmiten tahtoasi. Et kumminkaan voisi hillitä häntä enemmän kuin muutkaan, jos hänellä vain olisi syytä suuttua. Muista, miten hän kohteli Rojasta… Nell, kerro minulle, mitä on tapahtunut."
Nell tukahdutti mielenliikutuksensa, kuivasi silmänsä ja työnsi hiuksensa pois otsalta.
"Tässä eräänä päivänä, muistaakseni keskiviikkona", aloitti hän, "olin tulossa kotiin, ja tuon kapakan edustalla oli suuri joukko miehiä, jotka melusivat. En halunnut poiketa syrjään enkä näyttää pelästyneeltä, mutta minun oli tehtävä kumpikin. Siellä oli paljon nuoria miehiä, ja elleivät he olleet juovuksissa, olivat he kumminkin hyvin raakoja. En ole nähnyt heitä milloinkaan ennen, mutta luullakseni ovat he noita kaivosmiehiä, jotka vallankumoukselliset karkoittivat Sonorasta. Rouva Carter kertoi sen minulle. Nuo nuoret miehet olivat kumminkin amerikkalaisia. He hajautuivat käytävälle ja hymyilivät minulle, ja minun oli pakko poiketa syrjään. Eräs heistä, luultavasti raain, seurasi minua. Hän oli suuri, ylpeännäköinen, punakka mies, jolla oli pullistuneet silmät. Kun hän saapui rinnalleni, puhutteli hän minua. Lähdin juoksemaan kotiin ja juostessani kuulin hänen toveriensa nauravan.
"Tänään, juuri äsken, kun ratsastin tänne päin, tapasin nuo samat miehet. Heillä oli koneet mukanaan ja he punnitsivat maata. Muistaessani Dickin ja hänen kiihkeän halunsa saada kone, jolla hän olisi voinut tutkia kastelusuunnitelmansa mahdollisuuksia, hämmästyin todellakin suuresti nähdessäni noiden muukalaisten punnitsevan — ja punnitsevan juuri Laddyn valitsemaa palstaa. Kuten tiedät, on tie sen kohdalla paljasta hiekkaa ja José sattui kävelemään. Pysäytin sen ja kysyin noilta insinööreiltä, mitä he tekivät. Johtaja, tuo sama suuri mies, joka oli seurannut minua, näytti hyvin tyytyväiseltä puhutellessani häntä. Hän oli hyvin pöyhkeilevä ja liian tuttavallinen, mielestäni oikea herrasmiehen irvikuva. Hän kertoi olevansa iloinen voidessaan ilmoittaa minulle, että hän aikoi hankkia vettä koko Altar Valleylle. Isä, saat olla varma, että suutuin, sillä sehän on Dickin suunnitelma, hänen keksintönsä, ja nyt tutkivat nuo miehet Laddyn palstaa.
"Sanoin hänelle silloin, että hän työskenteli jo toisen omistamalla maalla ja käskin hänen mennä tiehensä. Hän hämmästyi niin, että hän näytti unhottavan aloitetun kurttailunsa. Sitten hän näytti viekkaalta. Luin hänen ajatuksensa. Hän ei ollut muka tiennyt, että kaikki laaksossa oleva maa oli jo paalutettu.