Tämä väite oli tosi ja Belding tiesi sen.
"Lain mukaan!" huudahti Belding. "Silloin on teidän tunnustettava, että olette vallanneet meidän palstamme."
"Herra Belding, olen suora liikemies. Tulen tänne ja löydän edullisen paikan, johon ei kenelläkään näytä olevan päteviä oikeuksia. Paalutan silloin palstat, valitsen uudisasukkaat ja alan rakentaa. Minusta tuntuu kuin vartijanne olisivat laiminlyöneet muutamia varovaisuustoimenpiteitä. He saavat syyttää onnettomuudestaan itseään. Olen valmis puolustamaan sekä omaa että työmiesteni oikeutta noihin palstoihin. Ellette voi mukautua siihen, saatte valittaa Tucsonille. Laki on minun puolellani."
"Laki ja laki! Kuulkaahan, täällä lounaassa ei meillä ole muuta lakia kuin miehen sana ja pyssy."
"Sitten olette huomaava, että Yhdysvaltain laki on tullut tänne Ben Chasen mukana", vastasi toinen näpsäyttäen sormiaan. Hän oli vielä lipokielinen, mutta hänen naamionsa oli pudonnut.
"Ette suinkaan ole syntynyt lännessä?" kysyi Belding.
"En, olen Illinoisista."
"No johan minä ajattelinkin, ettei länsi ole teitä kasvattanut! Tunnen teidänlaisenne miehet. Teiltä olisi kulunut paljon aikaa Texasin rajoilla tällaiseen ja sentähden tulitte tänne. Te olette eräs noista maa- ja vesisioista, jotka ovat tulleet asettuakseen tänne länteen asumaan. Olette samanlainen kuin nuo tukkihuijarit, jotka hakkauttavat metsän puhtaaksi jättämättä mitään myöhemmin tuleville. Herra Chase, länsi muuttuisi paremmaksi ja pysyisi kauemmin entisellään, jos teidänlaisenne miehet karkoitettaisiin täältä."
"Ette voi minua karkoittaa."
"En ole niinkään varma siitä. Odottakaa, kunnes vartijani palaavat. En haluaisi olla silloin teidän kengissänne, älkää käsittäkö minua väärin. Vaikka en luulekaan, että teitä voidaan syyttää toisen miehen suunnitelmien varastamisesta, niin kumminkin olette anastaneet nuo neljä palstaa. Ehkä laki on puolellanne, sitä en mene vannomaan, mutta meihin rajaseudun asukkaihin vaikuttaa vain henki eivätkä kuolleet kirjaimet."