Jotenkin tuntui Beldingistä tämä asia niin hullulta, että hän nauroi. Hän ei ollut nauranut niin pitkään aikaan, että se tuntui hänestä hyvältä. Vasta kun hän huomasi Nellin hämmästyksen ja tuskan, lakkasi hän kiertäen käsivartensa tytön ympärille.
"Älä ole milläsikään, kultaseni. Olen sellainen vanha karhu. Kertomuksesi huvitti minua luullakseni. Toivon, ettei herra Radford Chasella ole ollut hauskaa… Nell, tuo vanha juttu on siis uudistunut jälleen. Miehet rakastuvat sinuun sievän näkösi vuoksi. Millaisen hinnan sellaiset naiset kuin sinä ja Mercedes saavatkaan maksaa kauneudestaan! Parempi olisi olla niin ruma kuin joku likainen aita."
"Mielelläni isä, jos vain Dick sitten vielä rakastaa minua."
"Älä luulekaan, voit lyödä vaikka vetoa siitä, kuten Laddy sanoo… Ensimmäisen kerran, kun tapaan tuon paikkakuntamme Romeon hiiviskelemässä täällä ympäristössä, annan —"
"Isä, sinähän lupasit."
"Kirottua, Nell, lupasin vain olla ampumatta, muuta en. Karkoitan vain tuon miehen täältä hellästi, kuulitko, hyvin hellästi. Lopusta pitäköön sitten Dick Gale huolta."
"Ei, isä!" huudahti Nell painautuen häneen vetoavasti, peloissaan ja vielä jotenkin muutenkin.
"Älä käsitä minua väärin, Nell. Sinulla on tunnetut omat keinosi aina, peität pumpulilla äitisi silmät ja kierrät pikkusormesi ympärille. Mutta et voi sovittaa kumpaakaan menetelmää Dick Galeen. Olet niin helläsydäminen, ettet välitä tuon Chase-roiston tarkoituksista. Mutta kun Dick palaa kotiin, voit olla varma siitä, että Chasein asunnosta muodostuu pieni helvetti vähäksi ajaksi. Kyllä Dick ottaa selvän kaikesta, ja haluan olla silloin katsomassa, kun hän käsittelee herra Radfordia samoin kuin Rojasta."
Belding piti sitten tarkasti silmällä nuorta Chasea, mutta kuulikin muutamia päiviä myöhemmin, että sekä isä että poika olivat lähteneet usein uudistuvalle matkalleen Casa Grandesiin, jonka läheisyydessä heidän kultakaivoksensa sijaitsivat.
Huhtikuu kului nopeasti ja toukokuu alkoi. Eräänä aamuna oli Beldingin pakko keskeyttää työnsä puutarhassa kuullessaan auton säksytystä ja äänekkään "Halloo!" Hän meni etupihalle ja näki siellä erään auton, jonka hän luuli ennenkin nähneensä Casitassa. Sen ohjaajakin oli tutun näköinen, mutta muut harmaihin nuttuihin ja peitteihin pukeutuneet kolme henkilöä olivat hänelle aivan outoja. Hän oli jo saapunut tielle ja huomasi silloin, että autossa istui pari naista ja muudan mies. Matkustajat irroittivat juuri tomuisia harsoja kasvoiltaan. Belding näki vanhan, kellertäväihoisen ja melko raihnaisen miehen, jota hän ei ollut ennen milloinkaan nähnyt, kauniin tummasilmäisen naisen, jonka hiukset näyttivät harmailta harson läpi, ja solakan nuoren tytön, jonka kasvot panivat Beldingin heti ajattelemaan Dick Galea.