"Sitten he alkavat pelata ja menettävät paikkansa", jatkoi Belding.
Herra Gale katsoi häneen surullisin silmin.
"Nyt ei heillä ole muuta neuvoa kun kerjätä ja kuljeskella paikasta paikkaan, ja loppu on tavallisesti huono." Belding levitti käsivartensa ja kun toinen sattui puristautumaan Nellin ympärille, puristi tyttö sitä lujasti. "Niin, sellainen on heidän tavallinen kohtalonsa", lopetti hän iloisesti.
Nähdessään herra Galen toivottomuuden tunsi Belding jonkunlaista iloa ja rouva Galen huomautus: "Johan minä sinulle sanoin", ei liikuttanut häntä ollenkaan, mutta Dickin sisaren suurien tummien silmien katsetta ei hän voinut sietää.
Hän rykäisi tavanmukaisen kirouksensa asemesta ja sanoa tokaisi kiihkeästi: "Mutta Dick Gale ei joutunut milloinkaan huonoille jäljille! Kuunnelkaa, niin kerron!"
Ennätettyään juuri aloittaa kertomuksensa Dick Galen vaiheista huomasi hän, ettei hänellä milloinkaan ennen elämässään ollut ollut niin tarkkaavaisia ja jännittyneitä kuulijoita. He näyttivät heti pelästyvän ja kertomuksen loppuun asti istuivat he sitten kalpeina, hiljaa ja sanattomina hämmästyksestä. Dick Galen seikkailu Casitassa, Mercedeksen pelastaminen ja hänen myöhemmät vaiheensa rajavartijana eivät varmastikaan menettäneet mitään värikkäisyydestään, rohkeudestaan eikä jaloista erikoispiirteistään Beldingin kertoessa niistä. Hän ei salannut muuta kuin nykyiset epäilyksensä Dickin turvallisuudesta.
Noista kolmesta tyyntyi Dickin sisar ensimmäiseksi.
"Voi, isä", huudahti hän säteilevin silmin, "sydämeni sisimmässä olen aina uskonut Dickiä mieheksi."
Herra Gale nousi horjuen tuolistaan. Hänen raihnaisuutensa ilmeni nyt tuskallisesti.
"Herra Belding, tarkoitatteko, että poikani Richard Gale on tehnyt tuon kaiken?" kysyi hän epäillen.