"En. Pyörryin tuskasta."
"Mikä vahinko! En ole milloinkaan nähnyt sellaista kuolemanhyppyä! Thorne, näytät melko virkeältä. Miten on laitasi? Dick, onko hän pahoinkin haavoittunut?"
"Ei. Hänen päänsä on vain kaatuessa tärähtänyt ja sitten on hänellä haava ohimossa", vastasi Gale. "No, Jim, salli minun auttaa sinut tämän paikan yli."
Askel askeleelta talutti Gale molemmat haavoittuneet toverinsa jyrkännettä alas ja sitten kapeaa laavasiltaa kuilun yli. Saavuttuaan sinne käski hän heidän levähtää sen aikaa kuin hän meni hakemaan Laddya. Dick löysi hänet makaamasta suullaan verisen käden puristaessa vielä pistoolia. Gale luuli häntä ensin kuolleeksi, mutta tutkittuaan häntä tarkemmin huomasi hän Laddin vielä elävän, vaikka hänessä olikin monta haavaa. Hän nosti toverinsa selkäänsä ja kantoi hänet toisten luo.
"Hän elää vielä, mutta siinä onkin kaikki", sanoi Dick laskiessaan Laddin maahan. "Tehkää voitavanne. Pysähdyttäkää verenvuoto. Kuten tiedätte, on hän yhtä sitkeähenkinen kuin kaktus. Minun on kiiruhdettava Mercedeksen ja yaquin luo."
Hän kiiruhti takaisin yhtä varmoin askelin ja nopeasti kuin vuoristolammas. Kun hän saapui Rojaksen viimeisen toverin, kuolleen meksikolaisen kohdalle, näki hän, miten hirveästi Laddin suuren pyssyn luoti oli miehen raadellut. Hänellä ei ollut kumminkaan aikaa pysähtyä. Rinteen alussa kulki hän nopeammasti kuin Rojas, mutta sitten kun hän oli päässyt penkereelle johtavalle kovalle, liukkaalle ja rosoiselle jyrkänteelle, oli hänen pakko kulkea hyvin varovaisesti. Mutta pian oli hän kumminkin Mercedeksen ja yaquin luona. Tyttö juoksi suoraan Dickin syliin, jolloin tytön voimat, ellei rohkeus, pettivät ja hän tuli aivan hervottomaksi.
"Mercedes, olette turvassa. Thorne on vain hieman loukkautunut. Kaikki on hyvin."
"Entäs Rojas?" kuiskasi tyttö.
"Kuollut. Hän on tuolla aukon pohjalla. Yaquin kosto, Mercedes."
Gale kuuli tytön kuiskaavan neitsyt Marian nimen. Sitten hän nosti
Mercedeksen syliinsä.