"No, yaqui, lähdetään nyt."
Intiaani murahti silloin jotakin ja painoi kädellään veristä olkaansa. Gale katsoi häneen tarkasti. Yaqui oli yhtä tutkimaton kuin ennenkin, mutta kumminkin tiesi Gale jotenkin, ettei mies välittänyt tuosta haavasta. Hän seurasi Galea.
Pysähtymättä kertaakaan, kulkien hitaasti toisissa paikoissa ja varovaisesti toisissa ja nopeasti silloin kun tie oli tasainen, kantoi Gale Mercedeksen harjanteelle ja sitten toisten luo. Jim Lash koetti kömpelösti sitoa Laddia ja Thorne auttoi häntä. Ladd oli tajuissaan, mutta hän oli niin kalpea kuin hän olisi ollut kuolemaisillaan. Thorne ja Mercedes tervehtivät tyynesti toisiaan — omituisen tyynesti, ajatteli Gale, joka itse oli hyvin kiihoittunut. Ladd hymyili hänelle ja olisi selvästi sanonut jotakin, jos hän vain olisi jaksanut. Yaquikin saapui vihdoin ryhmän luo ja hänen terävät silmänsä tarkastelivat jokaista erikseen ja kiintyivät lopulta Laddiin.
"Dick, luullakseni olemme pahemmassa kuin pulassa", sanoi Jim heikosti. "Minuutin tahi parin kuluttua selviää se sinulle ja Mercedeksellekin. Olen aivan pyörällä päästäni… Luullakseni on parasta, että menet noutamaan tänne huopapeitteitä, vettä, suolaa ja puita. Laddylla on yksi mahdollisuus sadasta jäädä henkiin. Auta häntä ensin. Valmista kuumaa suolavettä. Jos jalkani on poikki, lastoita se niin hyvin kuin osaat. Tuo yaquin olkapäässä oleva reikä paranee päivässä, mutta Thorne on pahemmasti haavoittunut. Kiiruhda nyt, Dick, vanha veikko."
Lashin ääni hiljeni käheäksi kuiskaukseksi ja hän vaipui hiljaa selälleen ojentaen muut jäsenensä suoraksi, paitsi haavoittuneen jalkansa. Gale tarkasti sen ja huomattuaan, ettei luu ollut murskautunut, nousi hän lähteäkseen lähteelle.
"Mercedes, nostakaa Thornen pää syliinne; aivan niin. Nyt lähden."
Yaquikin oli nyt saanut haavoittuneen olkapäänsä sidotuksi ja aikoi lähteä Galen mukaan kiinnittämättä mitään huomiota Galen käskyyn pysyä muiden luona. Mutta intiaani kulki hitaasti ja vähitellen jätti Gale hänet jälkeensä. Auringonlaskun viimeinen kirkkaus valaisi tien, jota oli helppo laskeutua laaksoon. Muutamat hevoset olivat tulleet juomaan. Blanco sol tunsi Galen, hirnui ja tuli laukaten häntä kohti. Laaksossa oli jo hämärä. Yaqui saapui ja rupesi kokoamaan risuja. Gale kokosi rivakasti tarvitsemansa esineet ja käärittyään ne tervavaatteeseen läksi hän takaisin.
Ilta pimeni pimenemistään. Tie oli kapea, jyrkkä ja muutamin paikoin jyrkänteitten reunustama. Galen kantamus ei ollut hyvinkään raskas, mutta sen heiluminen kahtaalle päin hidastutti kulkua ja oli syöstä hänet kuiluun, toisin vuoroin kolhien vuoren seinämää. Hän huomasi pian olevansa pakotettu odottamaan yaquia antaakseen tämän kulkea edellä, sillä hän oli huomannut, että intiaani näki melkein yhtä hyvin yöllä kuin päivälläkin. Gale uurasti ylöspäin kantaen heiluvaa kuormaansa milloin olallaan, milloin vetäen sitä jäljessään, ja vaikka rinne ei ollutkaan hyvin pitkä, tuntui se kumminkin loppumattomalta. Vihdoin saapuivat he tasaisemmalle maalle ja lopulta Mercedeksen ja haavottuneiden luo.
Hän rupesi heti työhön. Yaquin oli vain huolehdittava tulesta ja lämpimästä vedestä, ja Mercedeksen oli autettava Galea niin tarmokkaasti kuin suinkin. Dick huomasi, että Laddylla oli monta haavaa, joista ei kumminkaan yksikään ollut vaarallisessa paikassa. Paimenen veri oli sen sijaan vuotanut nähtävästi kuiviin, eikä hän palannut tajuihinsakaan, vaikka Gale koettikin voitavansa. Jim Lash oli luullut, että Laddilla oli yksi mahdollisuus sadasta pelastua, mutta Gale muutti tuon otaksuman yhdeksi tuhannesta. Autettuaan toveriaan kaikin mahdollisin tavoin levitti Gale huopapeitteitä hänen alleen ja ympärilleen ja kiinnitti sitten huomionsa Lashiin.
Jim palasi vähitellen tajuihinsa. Särkynyt luoti oli tehnyt suuren reiän hänen reiteensä. Tutkittuaan haavan ei Gale ollut varma, oliko luu vahingoittunut, mutta sen hän huomasi kumminkin selvästi, ettei luunmurtuma ollut kumminkaan paha. Kun hän pesi haavaa kuumalla suolavedellä, vaikeroi Jim. Sidottuaan hänet ja sijoitettuaan hänet Laddin viereen rupesi Gale hoitamaan Thornea, joka oli hyvin heikko ja melkein tajuton. Luoti oli kyntänyt luuhun asti ulottuvan vaon hänen päähänsä. Kun haava oli sidottu, pyörtyi Mercedes. Gale nosti hänetkin muiden viereen ja peitteli heidät sitten huopapeitteillä ja lopuksi tervavaatteella.