"Katso sen vietäviä, nyt ne tulevat!" huudahti Gale. "Ne näkevät tuon huivin ja ovat vainunneet meidät. Kylläpä ne ovat uteliaita! Tämä on todellakin jotakin."
Intiaani ymmärsi nähtävästi hänen sanansa, koska hän murahti jotakin.
Gale ei tahtonut mitenkään voida malttaa mieltään, sillä lampaat lähestyivät hyvin hitaasti. Johtajan eteneminen ja pysähtyminen vuorottelivat säännöllisesti. Se toimi kuin kone. Gale seurasi sitä katseellaan sen laskeutuessa vastakkaista rinnettä ja kiertäessä reikiä, kuiluja ja harjanteita. Sitten siirsi Dick kaukoputkeaan saadakseen selville toisten aseman. Ne olivat myöskin tulossa pysähtyen ja edeten, aivan samoin kuin niiden johtajakin. Millaisia hyppääjiä ne olivatkaan ja miten varmajalkaisia! Millaisia loikkauksia ne tekivätkään! Oli oikein lumoavaa katsella niitä. Gale unhotti pyssynsäkin kokonaan, ja yaqui laski raskaan kätensä hänen olalleen, sillä heidän oli pysyteltävä hyvin piilossa ja hiljaa. Hän käsitti nopeasti suunnitelman, että lampaat tulisivat suoraan yli tutkimaan tuota kummallista tuulessa liehuvaa punaista huivia. Se tuntui todellakin omituiselta, kun ajateltiin, että eläimet olivat maailman villeimpiä.
Suuri oinas opasti muita samoin säännöllisin pysähdyksin, ja puolen tunnin kuluttua oli se kulkenut tuon leveän kuilun pohjan poikki alkaen nyt nousta rinnettä. Silloin ymmärsi Gale, että tuo houkutteleva huivi oli lumonnut sen. Dickinkään ei enää tarvinnut käyttää kaukoputkeaan. Seurasi lyhyt väliaika, jolloin muudan välissä oleva laavaharjanne peitti lampaat näkyvistä. Sen jälkeen olivat nuo pari oinasta ja niiden pienemmät toverit näkyvissä noin neljännestunnin, kadotakseen sitten jälleen toisen harjanteen taakse. Gale vahti kärsivällisesti, sillä varmaankin lähestyisivät ne vielä. Kului jännittävä hetki, ja sitten yaquin käden innostava kosketus pani Galen vapisemaan kiihkosta.
Hän muutti asentoaan hyvin varovaisesti. Tuolla noin viidenkymmenen jalan päässä olevalla laavakummulla seisoi lampaiden johtaja. Sen koko hämmästytti Galea eikä hän aluksi kiinnittänyt huomiotaan muuhun kuin sen sarviin. Mutta niiden suuruus ei kyennyt vangitsemaan hänen katsettaan pitkäksi ajaksi ja hän rupesi tarkastelemaan eläintä muutenkin. Se oli kaunis, jäntevä, solakka, voimakkaasti kehittynyt ja sen asento oli suurenmoinen. Galen katsoessa lumottuna hyppäsi toinenkin oinas keveästi kummulle ja pian saapuivat sinne muutkin kolme.
Silloin voivat Galen silmät todellakin hekumoida tästä metsästäjälle niin erinomaisesta näystä. Hänestä tuntui äkkiä siltä kuin hän olisi odottanut näkevänsä noissa Kalliovuorten suursarvissa jotakin, jota niissä ei ollutkaan. Ne olivat kyllä kauniit ja ihmeelliset, kuten hän Laddin ylistyspuheista oli käsittänytkin, mutta nuo notkeat, solakat, lyhytvillaiset ja miellyttävät eläimet eivät olleet kumminkaan sellaisia kuin hän oli otaksunut näiden paljaiden peloittavien laavavuorien voivan kehittää.
Komea johtaja tuli lähemmäksi ja sen pyöreät, esiintyöntyvät, ambranväriset silmät, jotka Gale nyt selvästi näki, tuijottivat vain tuohon kohtalokkaaseen punaiseen huiviin. Muut neljä seurasivat koneellisesti sitä. Astuttuaan hitaasti muutamia askelia pysähtyi johtaja jälleen.
Silloin kiinnitti yaqui Galen lampaihin kohdistuneen huomion pyssyyn ja samalla heidän matkansa tarkoitukseen. Hänen tuntemansa huvi väheni melkoisesti ja samalla selveni hänelle, miksi hän oli luullut noista eläimistä jotakin puuttuvan. Ne eivät olleet ollenkaan villin näköisiä. Tuo niin sanottu eläimistä villein näytti kesymmältä kuin tavallinen lammas kotona maatilalla. Hän tunsi tekevänsä murhan, jos hän ampuisi jonkun niistä, ja oli pahoillaan, että se kumminkin oli välttämätöntä. Hän ei voinut kumminkaan tukahduttaa haluaan näyttäytyä niille saadakseen selville, kuinka kesyjä ne todellakin olivat.
Kun hän tarttui pyssyynsä ja työnsi patruunan pesään, säikähtivät lampaat heikkoa metallin kilinää niin, että ne hyppäsivät. Sitten nousi Gale nopeasti seisoalleen.
Komea oinas ja sen toverit kumminkin vain katsoivat Galeen. Ne eivät olleet milloinkaan ennen nähneet ihmistä eivätkä näyttäneet aavistavankaan uhkaavaa vaaraa. Uteliaisuus, hämmästys ja ystävällisyys olivat niiden tarkkaavaisen asennon huomattavimmat ominaisuudet. Galesta näytti, että ne aikoivat tulla vieläkin lähemmäksi, mutta hän ei ruvennut odottamaan, toteutuisiko hänen otaksumisensa, sillä nytkin jo oli hänen ponnistettava tahtoaan voidakseen kohottaa raskaan pyssynsä tähtäysasentoon.