"Ja pakotitte poikanne vannomaan, että hänestä tulee mies, joka kuolee ennenkuin hän vihjaiseekaan tuosta asiasta Nellille?" jatkoi Belding kovemmasti.
Ben Chase ei voinut vastata ja hänen kasvonsa kalpenivat. Hänen poikansa nojautui raskaasti aitaan.
"Nyt huomaan, että olette ilmoittanut heti tämän salaisuuden vaimolleni ja tyttärelleni. Onko asia niin?" jyrisi Belding.
Hän luki vastauksen noista harmaista kasvoista ja huulista, jotka pelko mykistytti. Belding näki nyt kuin salaman valossa vaimonsa tuskan ja hänen matkansa todellisen syyn, ymmärsi, mikä oli muuttanut Nellin, ja kun hän tämän huomasi, tuntui kuin kaikki helvetin koirat olisivat ruvenneet raivoamaan hänen rinnassaan. Tuskissaan lyödä huitaisi hän katsomatta ja vaistomaisesti niin, että Ben Chase lensi aitauksen nurkkaukseen. Sitten hän tarttui pitkällä kädellään Radford Chaseen ja heitti hänet isän taakse.
"Ymmärrän nyt kaikki", jatkoi Belding käheästi. "Huomasitte naisen heikkouden ja hänen rakkautensa tyttöön. Saitte selville tytön taipuvaisuuden, hänen ylpeytensä ja pelkonsa tulla häväistyksi. Siten pakotitte toista ja ahdistitte toista. Jumalani, miten raukkamaista! Kertoa asia tytölle oli jo tarpeeksi kehnoa, mutta uhata häntä vielä salaisuuden paljastamisella on niin kurja teko, etten löydä sille nimeäkään."
Beldingin ääni paksuni ja hän keskeytti hengittäen syvään. Hän astui taaksepäin muutamia askelia, ja tämä hänenlaisensa aseistetun miehen uhkaava teko näytti, sen sijaan että se olisi lisännyt Chasen pelkoa, vähentävän sitä. Jos Beldingin sydämessä olisi ollut säälin hiventäkään, olisi se nyt ilmestynyt näkyviin.
"Ja nyt, herrat", lopetti Belding hiljaa ja vaikeasti, "kun olette nähnyt, että hylkään ehdotuksenne, otaksun, ettette kaipaa ankarampaa käskyä tukkiaksenne suunne?"
Vanhempi Chase näytti huomaavan tahi tuntevan Beldingissä jotakin, joka
lumosi hänet, ja hänen harmaat kasvonsa muuttuivat yhä harmaammiksi.
Hän kohotti vapisevan kätensä. Silloin kalmankalpea ja änkyttävä
Radford Chase huudahti: "Haluan puhua niin kauan kuin kasvoni mustuvat!
Ette voi estä minua!"
"Kasvosi mustuvat kyllä, mutta eivät puhumisesta!" karjaisi Belding.
Hänen suuri kouransa vilahti kupeelle ja kun hän kohotti sen jälleen, välkkyi pistooli siinä. Mutta samalla kun tämä tapahtui, kuului kauempaa kimeä ja läpitunkeva hirnuminen.