Paimen puhui pari tuntia, puhui kunnes hänen äänensä aleni käheäksi kuiskaukseksi. Kun hän lopetti kertomuksensa, syntyi painostava vaitiolo. Sitten nousi Elsie Gale ja laskien kätensä Dickin olkapäälle näytti hän kirkkain silmin, jotka olivat lämpimät kuin auringonpaiste, mitä nainen ajatteli heistä ja yaquista. Nell painautui Dickiin itkien hiljaa. Rouva Gale oli järkytetty, ja herra Gale saattoi hänet huoneeseensa hyvin kalpeana ja vaitiollen.
"Intiaani, intiaani!" huusi Belding kaikuvin äänin. "Enkö minä jo sanonut teille, että intiaani on Jumalan lähettämä! Muistelkaa, mitä sanoin yaquista ja julmasta azteekkilaisesta tavasta. Vai leikkasi hän Rojaksen irti tuosta kauheasta laavapenkereestä jalka jalalta, tuuma tuumalta, hitaasti ja peloittavasti. Kiittäkäämme Jumalaa, ettei Rojaksen tarvinnut riippua pitkää aikaa choyain piikeistä. Laddy, ei mikään juttu Camino del Diablosta voi vetää vertoja kertomuksellesi. Pako ja taistelu kysyivät jo miehiä, mutta oleskeleminen siellä kuuman kesän yli ja palaaminen takaisin ovat kerrassaan ihmeitä. Ainoastaan yaqui voi saada sen aikaan. Vain yaqui!"
"Varmasti! Noiden päivien kuluessa rupesi Charlie Ladd kunnioittamaan intiaania. Mutta, Belding, kun puhumme palaamisestamme, emme saa unhottaa hevosiakaan. Ilman vanhaa jaloa Solia ja Diabloa, jota en vihaa enää, ja noita muita valkoisia emme milloinkaan olisi päässeet tänne. Yaqui ja hevoset, siinä kertomukseni ydin."
* * * * *
Varhain seuraavan päivän iltana tapasi Belding Dickin vesitynnyrin luota.
"Belding, tämä on jokivettä ja sitäpaitsi mutaista", sanoi Dick. "Jumala tietää, etten ole vaativainen, mutta olen uneksinut vanhasta kylmästä lähteestämme ja haluan juoda siitä."
"Se ei voi tapahtua enää milloinkaan, poikaseni. Lähde on tuhoutunut, kadonnut, ja sen pohja on nyt aivan kuiva."
"Kuivako?" Gale suoristautui hitaasti. "Mutta nythän on satanut ja joki tulvii. Lähteenhän pitäisi olla aivan täynnä. Mitä on tapahtunut? Miksi se on kuiva?"
"Dick, koska olet niin innostunut asiaan, voin sinulle kertoakin, että nitroglyseriinin kova räjähdys tukki lähteeni."
"Nitroglyseriininkö?" toisti Dick näyttäen äkkiä huomaavan jotakin. "Ajatukseni ovat olleet kiinnitetyt kotiin, Nelliin ja omaisiini, mutta kumminkin olen ollut huomaavinani, että täällä, sinussa ja Nellissä on jotakin vierasta… Belding, kasteluoja tuolla on kuiva. Ruusut ovat kuihtuneet. Tuo mitätön ruohon vehreys on sateitten aiheuttama. Mitä on tapahtunut? Maatila näyttää laiminlyödyltä. Kun katselen ympärilleni, huomaan muutoksen."