"Huomaat tietenkin", sanoi Belding katkerasti. "Kuuntele, niin kerron."
Lyhyesti, mutta kumminkin seikkaperäisesti kertoi Belding Chasen hommista.
Gale hämmästyi vain aluksi. "Vetemmekö ja palstammeko anastetut, suunnitelmammeko varastetut? Kuulehan, Belding, tuo tuntuu sadulta. Onko Forlorn River niin edistynyt, että täällä on kauppoja, rautatie, pankki ja muuta tuollaista?"
Äkkiä hän tulistui ja rupesi epäilemään. "Nuo Chaset, ovatko he suorittaneet tuon kaiken?"
"Ovat; se on suoraa rosvoamista, pahempaa kuin meksikolaisten kuhnailu", vastasi Belding tuimasti.
"Sanoit lain olevan heidän puolellaan?"
"Varmasti! Ben Chasella on niihin niin luja ote kuin Diablolla myötämäessä. Dick, meidät on ryöstetty, syrjäytetty, lyöty ja masennettu, emmekä voi tehdä mitään."
"Ah, olen niin pahoillani, Belding, erittäinkin Laddyn vuoksi", sanoi Gale lämpimästi. "Hän on raajarikko eikä hän voi milloinkaan enää ruveta paimeneksi. Hän on toivonut voivansa asettua otaksumalleen tilalle asumaan, ruveta viljelemään ruohoa ja kasvattamaan hevosia ja elämään herroiksi. Mutta nythän se on mahdotonta. Hän kai ei tiedä tästä mitään vielä, sillä hän sanoi minulle juuri äsken, että hän haluaa mennä katselemaan maitaan. Kuka hänelle sen nyt kertoo? Kun hän saa tietää tuon, niin mihin hän sitten ryhtyy?"
"Poikani, tämä asia on vaivannut minua kovasti", vastasi Belding katsoen terävästi nuorukaiseen. "Arvailin, miltä se sinusta tuntuu."
"Minustako? Menen puhuttelemaan noita Chaseja. Kuulehan, Belding, luullakseni on minun parasta ryhtyä toimeen. Jos Laddy ehtii ennen, vuotaa varmasti verta. Hän ei ole vielä aivan entisellään. Joskus unissaan puhuu hän vielä, miten yaqui tappoi Rojaksen. Jos asia annetaan hänen haltuunsa, tappaa hän nuo miehet, mutta jos minä —"