"Puhut järkevästi. Dick. En ole kumminkaan aivan varma sinustakaan, sillä et ole vielä kuullut kaikkea. Poikaseni, sinun on ajateltava Nelliä ja äitiäsi."
Gale katsoi häneen pitkään ja tutkivasti.
"No kuuntele sitten", aloitti Belding. Syvin, katkonaisin ja värisevin äänin kertoi hän sitten Galelle, miten Radford Chase oli ahdistellut Nelliä, miten Ben Chase oli karkoittanut Nellin äidin — koko tuon surullisen jutun.
"Vai ovat he olleet sellaisessa ahdingossa! Pieni tyttöraukka!" mumisi Gale pysähdellen. "Tunsin, että jotakin oli hullusti, sillä Nell ei ollut luonnollinen eikä entisenlainen. Kun pyysin häntä menemään naimisiin kanssani niin pian kuin suinkin isän ollessa vielä täällä, ei hän voinut sanoa mitään, vaan ainoastaan itkeä."
"Nellillä on ollut vaikeat ajat", sanoi Belding vaatimattomasti. "Mutta nyt kun sinä olet tullut takaisin, muuttuu hänenkin olonsa paremmaksi. Dick, tunnen tytön. Hän kieltäytyy varmasti menemästä naimisiin kanssasi, ja saat panna kaikki keinosi liikkeelle taivuttaaksesi hänet. Luulen tuntevani sinutkin, sillä muuten en puhuisikaan."
"Belding, mitä sinä oikeastaan tarkoitat noilla vihjauksillasi?" kysyi Gale tiukasti. "Uskallatko väittää, että jos tuo asia on totta, muuttaa se mielipiteeni?"
"Älähän nyt, Dick, en tarkoita sellaista ollenkaan. Olen vain niin kömpelö puheissani. Ja minua on kovasti ahdistettu."
"Herran nimessä, et kai uskone Chasen puheita?" kysyi Gale tulisesti. "Sillä se on vale, vannon sen. Tiedän sen varmasti. Menen heti keskustelemaan Nellin kanssa. Tule mukaani, haluan sen, Belding. Voi, miksi et kertonut tätä minulle heti!"
Belding tunsi rautaisen käden vetävän hänet ensin vierashuoneeseen ja sitten puutarhan poikki Nellin ovelle, jonka kynnyksellä tyttö istui. Nähdessään heidät huudahti hän heikosti, kumartui sitten hetkeksi, mutta kohotti jälleen kalpeat tyynet kasvonsa tummenevin silmin.
"Kultaseni, tiedän nyt, miksi et enää käytä äitini sormusta", sanoi
Gale vakavasti ja hiljaa.