"Dick, en ole enää sen arvoinen", vastasi Nell ojentaen vapisevan kätensä ja näyttäen sormusta, joka lepäsi irtonaisena siinä.
Nopeasti kuin salama tarttui Dick siihen ja painoi sormuksen takaisin nimettömään sormeen.
"Nell, katso minuun. Se on sinun kihlasormuksesi. En usko ollenkaan tuota juttua, joka kiusaa sinua. Tiedän sen valeeksi. Olen aivan varma, että äitisi todistaa sen. Hän on luultavasti kärsinyt kerran — ehkä siihen sisältyy surullinen erehdyskin, mutta tuo sinun pelkäämäsi asia ei ole totta. Kuuntele minua kumminkin, rakkaani, vaikka se olisikin totta, en välitä siitä hituistakaan. Annan sinulle kunniasanani, etten sitä milloinkaan enää ajattelekaan. Rakastan sinua vain enemmän senvuoksi, että olet saanut kärsiä. Haluan kiihkeämmin kuin milloinkaan ennen saada sinut vaimokseni lempiäkseni sinua niin, että unohdat tämän —"
Nell nousi nopeasti ja niin intohimoisesti kuin hän olisi ollut järkytetty sydänjuuriaan myöten ja suuteli Dickiä.
"Ah, Dick, olet niin äärettömän hyvä! Et voi milloinkaan ymmärtää, mitä nuo sanasi juuri nyt merkitsevät minulle. Ne ovat pelastaneet minut, luullakseni."
"Silloin kai, kultaseni, on kaikki jälleen hyvin?" kysyi Dick kiihkeästi. "Aiot pitää sanasi ja mennä kanssani naimisiin?"
Valoisa kajastus hävisi Nellin kasvoista ja siniset silmät olivat nyt melkein mustat. Hän taivutti päänsä pudistaen sitä.
"Nell!" huudahti Gale hengittäen nopeasti.
"Älä kiusaa minua, Dick. En voi mennä kanssasi naimisiin."
"Miksi et?"