He sivuuttivat useita taloja, kääntyivät erään nurkkauksen ympäri valtakadulle ja pysähtyivät muutaman matalan tiilirakennuksen edustalle. Useita satuloituja hevosia oli kiinnitetty seinässä oleviin renkaihin, ja meksikolaisia vetelehti suuren oven edustalla.
"Ben Chase näkyy istuvan tuolla nurkassa", sanoi Belding Dickille. "Kai näet tuon valkohapsisen pitkän miehen, jonka hatussa on nahkanauha? Hän on huomannut meidät jo ja näyttää aavistavan jotakin. Hänellä näyttää olevan miehiä mukanaan, mutta heidät me kyllä saamme taipumaan. Olemme tulleet hakemaan tuota nuorta pukkia, ja varmasti on hänkin täällä."
He menivät sisään. Huone oli suuri eikä sieltä puuttunut muuta kuin tarjoilupöytä, jotta se olisi ollut todellinen kapakka. Sen keskellä oli pari huojuvaa biljardia. Chase oli nähtävästi rakennuttanut tämän talon yhtä paljon työmiehiensä kuin insinööriensä ja apulaistensa huviksi, koska joukossa oli sekä meksikolaisia että amerikkalaisia. Muutaman ikkunan ääressä olevan suuren pöydän ympärillä rähisi tupakoivia, korttiapelaavia ja juopottevia miehiä.
"Näytä tuo Radford Chase minulle", sanoi Gale.
"Tuolla, tuo suuri punakka mies. Hänen silmänsä ovat hieman pullistuneet. Katso, hän on pudottanut korttinsa eikä hänen naamansa enää punoita."
Dick meni huoneen poikki.
Belding tarttui herra Galea käsivarteen ja kuiskasi käheästi:
"Seuratkaa nyt tarkasti kaikkea. Tästä tulee jotakin suurenmoista.
Katsokaa Dickiä ja Laddya. Kun kuulette pistoolin pamahtavan,
kyyristykää taakseni."
Belding hymyili julmasti ja tyytyväisesti huomatessaan herra Galen kalpenevan.
Dick pysähtyi pöydän viereen. Hänen raskas saappaansa vilahti ja pöytä halkesi rysähtäen lennättäen lasit, kortit ja lakit menemään. Kun ne putoilivat lattialle ja hämmästyneet pelaajat alkoivat siirtyä sivulle, karjaisi Gale: "Nimeni on Gale! Haluan tavata herra Radford Chasea!"
Eräs pitkä, hartiakas mies nousi melko rohkeasti ja horjahdellen katsoen Galeen.