Voimatta pysähtyä kaatui Galekin muiden mukana, mutta ollen ketterä kuin kissa joutui hän kumminkin ylimmäiseksi. Kun hän nousi, tarttui hänen voimakas kouransa Rojakseen. Hän kiskoi tuon pienen roiston tuosta potkivasta ja huutavasta mieskasasta, pyöritteli häntä peloittavin voimin hellittäen lopulta otteensa. Rojas lensi pitkin lattiaa kolhiutuen tuoleja ja pöytiä vasten. Gale hypähti jäljessä, riuhtaisi Rojaksen jälleen seisoalleen ja heilutteli häntä kuin tyhjää säkkiä.
Huutojen seasta kuului äkkiä laukaus. Gale kuuli rikkinäisten lasien helinää. Huone pimeni huomattavasti. Hän katsahti taakseen. Nuo molemmat paimenet seisoivat hänen ja raivoisan rosvojoukon välillä. Toisen paimenen ollessa varuillaan molempine pistooleineen tähtäsi toinen juuri parhaillaan. Seuraavassa silmänräpäyksessä sylki ase suustaan tulta ja savua. Laukausta seurasi lasin helinä ja huoneen toinen kolkka muuttui pimeäksi. Huudahtaen raivosta heitti Gale vertavuotavan Rojaksen menemään. Rosvopäällikkö lensi pöytää vasten, vierähti sen yli lattialle jääden siihen suulleen makaamaan.
Toinen laukaus muutti huoneen liikkuvien varjojen temmellyspaikaksi tarjoilutiskin takana olevan lampun sitä vielä valaistessa. Muudan valkopukuinen olento hyökkäsi Galen kimppuun. Hän kaatoi miehen, mutta hänen oli potkaistava kovasti vapautuakseen puristavista kourista ja ennättääkseen kääntyä toista ahdistavaa roistoa vastaan. Tämä oli tumma ja nopea. Terä välähti tehden ympyränmuotoisen kierroksen ilmassa. Samalla muuttui veitsi äkkiä punaiseksi ja sen omistaja horjui taaksepäin. Meteli oli niin kova, ettei Gale kuullut laukausta, mutta meksikolaisen kaatuminen oli merkityksellinen. Nyt oli sekamelska täydellinen. Metelistä kehittyi hurja tappelu. Etäisyydessä ammutut laukaukset kuulostivat Galesta äänekkäältä syleksimiseltä. Tarjoilutiskin takana palava suuri lamppu särkyi, rupesi savuamaan ja sammui muuttaen huoneen kokonaan pimeäksi. Gale riensi ravintolan ovea kohti, jonka ääriviivat hän epäselvästi erotti ulkona palavaa keltaista valoa vasten. Hän sysäsi oikealle ja vasemmalle miesjoukkoa, joka piiritti hänet joka puolelta. Hypättyään erään pallopöydän yli potki hän tuolit ja pöydät pois tieltään ja pääsi vihdoin ovelle ollen ensimmäinen, joka pääsi livahtamaan tiehensä tuosta myllertävästä ulostunkeutuvasta miesjoukosta. Käsivarren huitaisu särki ravintolan ovilampun, ja hän juoksi ulos jättäen muut pimeään. Muutamat hypyt veivät hänet vierashuoneeseen. Se oli tyhjä. Thorne oli paennut Mercedeksen kanssa.
Silloin Galen jännitys laukesi. Noin minuutin verran oli hän toiminut kiihtyvällä nopeudella. Hän kurkisti varovasti torille. Ei poluilla, penkeillä eikä puiden varjossakaan näkynyt enää vakoilevia miehiä. Hän riensi ulos pysytellen varjoisissa paikoissa ja menemättä käytävälle, ennenkuin torin puolivälissä. Käytävän tuonnimmaisessa päässä palavan katulyhdyn luona oli hän näkevinään pari tummaa ihmisolentoa. Hän juoksi nopeammin saapuen pian kadulle. Melu hotellissa alkoi vähitellen hiljentyä tahi sitten oli hän jo pääsemäisillään niin kauaksi, ettei se enää kuulunut. Hänen vierellään kulkevat ihmiset menivät kaikki samaan suuntaan kuin hänkin ja ainoastaan etummaiset näyttivät hieman kiihtyneiltä. Gale riensi nopeasti eteenpäin etsien katseillaan noita paria olentoa. Äkkiä hän näki heidät — toinen oli pitkä mies viitta yllään ja toinen hento viittapukuinen. Gale huokaisi syvään helpotuksesta. Thorne ja Mercedes eivät olleet kaukana edellä.
Tuontuostakin vilkuili Thorne taakseen. Hän kulki eteenpäin nopeasti miltei kantaen Mercedestä, joka pysytteli aivan kiinni hänessä. Hänkin katsoi usein taakseen. Kerran näki Gale vilahdukselta hänen valkeat kasvonsa katulyhdyn valossa. Hän alkoi tavoittaa heitä, ja pian, kun viimeinen lyhty oli sivuutettu ja katu pimeni, uskalsi hän viheltää. Thorne kuuli sen, sillä hän pysähtyi, vihelsi hiljaa vastaukseksi ja jatkoi jälleen matkaansa. Kuljettuaan vielä näin jonkun matkaa kadun päähän asti eivät he sittenkään pysähtyneet odottamaan toveriaan. Tästä alkoikin jo aava erämaa. Gale tunsi pehmeän hiekan jalkainsa alla ja näki ympärillään kummallisenmuotoisia kaktuksia. Vihdoin hän saavutti pakolaiset.
"Dick, pääsitkö leikistä ehein nahoin?" läähätti Thorne tarttuen Galen käsivarteen.
"Olen vain hengästynyt, siinä kaikki", vastasi Gale.
"Hyvä! Hyvä!" huudahti Thorne. "Olin kovin peloissani voimatta auttaa sinua. Dick, se onnistui oivallisesti. Meillä ei ollut mitään vaikeuksia. Mitä maailmassa sinä siellä teit?"
"Panin vain toimeen aikamoisen mylläkän, kuten lupasinkin", virkkoi
Dick.
"Taivas varjelkoon! Meteli oli aivan samanlainen kuin kerran erään roskajoukon aiheuttama. Mutta nuo laukaukset, Dick, oliko ne tähdätty sinuun? Ne herpaisivat minut. Ja sitten nuo huudot. Mitä siellä oikeastaan tapahtui? Rojaksen vahdit riensivät tapahtumapaikalle heti ensi laukauksen jälkeen. Kerropas nyt, mitä tapahtui."