Ladd ja Lash käänsivät hevosensa taluttaen ne ensimmäiseen tien eteläpuolella olevaan aukkoon. Jokainen oli ääneti tällä hetkellä, sillä niin nopea oli heidän pakonsa, että Galen oli pakko juosta aukeilla paikoilla pysyäkseen mukana. Kun he vihdoin pysähtyivät, pääsi Galelta helpotuksen huokaus, sillä hän oli jo alkanut jäädä jäljelle.
Nyt purettiin kuormat, köytettiin lujasti ja kätkettiin huolellisesti kaktuspensastoon. Ladd sitoi makuuhuovan toisen hevosen selkään. Sitten irroitti hän jaloistaan nahkasäärystimet.
"Gale, teillähän on saappaat, joten kohottamalla jalkojanne voitte välttää kaktuksien piikkien pistokset", kuiskasi hän. "Mutta neiti Castañedan repivät nuo piikit aivan palasiksi, jollei hän kiinnitä näitä säärystimiä jalkoihinsa. Selittäkää se hänelle — ja sitten kiiruhtakaa."
Dick otti nahkasäärystimet ja mentyään Mercedeksen luo selitti hän tytölle tilanteen. Tyttö nauroi nähtävästi Galen hämmästyneelle innolle ja laskeutui satulasta.
"Hyvä herra, säärystimet eivät ole minulle mitään outoja kappaleita", virkkoi hän.
Nopeasti ja kätevästi hän kiinnitti ne jalkoihinsa. Sitten auttoi Gale
hänet satulaan, hoputti hevosta ja hän läksi taivaltamaan. Lash käski
Galen nousta toisen satuloidun hevosen selkään ja kulkea heti
Mercedeksen jäljessä.
Tuskin oli Dick ratsastanut sataakaan metriä ravia ratsastavien paimenten jäljessä, kun hän joutui tuskia tuottavaan otteluun kaktuksien kanssa, jotka hyväilivät häntä joka puolelta. Hevonen karttoi ne kulkemalla kapeaa tien reunaa pitkin. Dickin polvet näyttivät olevan juuri linjassa, minkä vuoksi hänen oli pakko nostaa ne korkealle ja torjua saappaillaan piikkien hyökkäykset. Hän oli tottunut ratsastaja, mikä taito oli ainoa etu, josta hänellä oli ollut jotakin hyötyä lännessä.
Ladd johdatti heitä mutkikasta tietä etelää kohti poikki erämaan, ajaen ravia ahtaammilla paikoilla, laukkaa aukeimmilla seuduilla ja kaktuspensaistojen läpi tunkeutuessa saivat hevoset kävellä. Dickistä näytti erämaa samanlaiselta, katsoipa hän sitten minne päin tahansa — mataloituvien selänteiden ympäröimältä kallioita ja pykälöityjä kumpuja täynnä olevalta autiolta tasangolta, jonka laidoilta kohoavat vuoret näyttivät olevan hyvin lähellä, mutta aina kumminkin pysyivät yhtä kaukana. Kuu alkoi laskeutua länttä kohti menettäen kirkkaan loistonsa, ja iltayön hämärä alkoi muuttua synkemmäksi ja pimetä kallioiden juurilla. Silloin tällöin laskeutui Ladd johonkin uomaan, jota pitkin kulkiessaan he saivat seurata kuivuneen joen kaikkia mutkia. Muutaman solan päässä oli heidän jälleen pakko poiketa kallioiselle maaperälle. Aina se vietti vain alaspäin muuttuen kivisemmäksi ja epätasaisemmaksi, yhä suurempia kasvullisuutta vailla olevia paikkoja täynnä olevaksi tasangoksi, ja aina häämöittivät nuo mustat vuoret yhtä lähellä.
Vähitellen alkoi vilu värisyttää Galea ja hänen vaatteensa muuttuivat kosteiksi ja kylmiksi. Hänen polvensa olivat täynnä myrkyllisten kaktuspiikkien pistelemiä pakottavia haavoja ja hänen oikea kätensä oli joko paisunut kankeaksi tahi puutunut niin, ettei hän voinut sitä liikuttaa. Sitäpaitsi alkoi hän jo väsyä. Alituinen mielen jännitys, pitkä kävely ja penikulmittain jatkuva tärisyttävä ratsastus olivat kaikki osaltaan koettaneet hänen voimiaan. "Mercedes on kai luotu teräksestä", ajatteli hän itsekseen, "koska on voinut kestää kaikki sivuutetut vaivat ja vielä pysyy horjahtamatta satulassa tähtien tuikkiessa kirkkaasti ja päivän koiton ollessa ehkä jo hyvinkin lähellä."
Niin Dick Gale ratsasti eteenpäin tullen penikulma penikulmalta uneliaammaksi ja raukeammaksi, kunnes hän lopulta antoi hevosen mennä oman päänsä mukaan. Silloin tällöin kaktuksien piikkien pistokset herättivät hänet poistaen siten hänen uneliaisuuttaan. Jonkinlainen harmaus oli peittänyt länteen painuvan kuun ja tumman, tähtikirkkaan taivaan. Kerran kun Gale, koettaessaan taistella uupumistaan vastaan, kohautti päätään, huomasi hän, että eräs hevonen oli ilman ratsastajaa. Ladd oli nostanut Mercedeksen hevosensa selkään. Dick ihmetteli, että tyttö oli kestänyt niinkin kauan uupumatta. Toisen kerran, kun hän jälleen suoristautui, kuvitteli hän mielessään, että he olivat nyt hyvällä, kovalla tiellä.