Tuntui siltä kuin olisi kulunut jo useita tunteja, vaikka hän tosin tiesi, että ainoastaan lyhyt aika oli vierähtänyt, kun hän jälleen virkosi hetkiseksi uupumuksestaan. Hän kuuli koiran haukuntaa. Korkeat puut reunustivat tietä, jota pitkin hän nyt parhaillaan ratsasti. Äkkiä huomasi hän harmaassa aamuhämärässä muutamia matalia tasakattoisia rakennuksia. Ladd kääntyi vasemmalle toiselle tielle, jota niinikään puut varjostivat. Sen varrella oli aina tämän tästä noita matalia rakennuksia. Tämä tie päättyi laajaan, valoisampaan tasankoon. Tuuli kuljetti muassaan suloista tuoksua. Oliko se kukkien vaiko hedelmien hajua, sitä ei Dick voinut tällä kertaa ratkaista. Ladd ratsasti taas edelleen vain noin neljännespenikulman, vaikka tuo matka tuntui Galesta äärettömän pitkältä. Muudan lehto kuvastui tummana aamuhämärässä. Ladd ratsasti sinne ja katosi varjoon. Dick ratsasti jäljessä puitten väliin. Äkkiä kuuli hän ääniä ja näki pian taas rakennuksen, joka oli yhtä matala ja tasakattoinen kuin edellisetkin, mutta niin pitkä, ettei hän voinut nähdä sen toista päätä. Se oli vielä tummempi kuin puut. Kun hän laskeutui hevosen selästä kohmettuneena ja haavoitettuna, saattoi hän hädintuskin seisoa. Lashin täytyi taluttaa häntä. Hän puheli jotakin, ja Dick kuuli jonkun vastailevan hänelle sydämellisesti. Sitten tuntui Dickistä, että hänet talutettiin johonkin pikimustaan pimeyteen, jossa hänet melkein heti käärittiin makuuhuopiin. Sitten hänen hämärät unikuvansa haihtuivat.
IV.
FORLORN RIVER.
Kun Dick heräsi, tulvehti kultainen auringonpaiste sisään ikkunasta, joka oli hänen vuoteensa vieressä. Ensimmäiseksi ajatuksekseen ei hän voinut muuta kuin ihmetellä, missä hän oikeastaan mahtoikaan olla. Hän huomasi olevansa suuressa, neliskulmaisessa huoneessa. Siellä oli sikinsokin satuloita, valjaita ja villapeitteitä. Huoneen lattialla oli toinenkin tervavaatteelle levitetty vuode, jossa ehkä joku oli nukkunut yönsä. Nähdessään suuria, pölyisiä kannuksia, pyssyjä, vöitä ja kaktuspiikkien raapimia nahkasäärystimiä muisti Dick paimenet, ratsastuksen, Mercedeksen ja koko tuon omituisen seikkailumatkan, joka oli tuonut hänet tänne.
Hän ei muistanut riisuneensa saappaita jaloistaan, ja ajateltuaan vielä tarkemmin asiaa tiesi hän varmasti jättäneensä sen tekemättä. Mutta lattialla ne nyt vain olivat. Ladd tahi Lash oli kenties riisunut ne häneltä, koska hän itse oli niin uupunut ja uninen, ettei hän voinut seurata tapahtumia. Hän tunsi olevansa vieläkin niin perinpohjin väsynyt, ettei hän halunnut edes liikahtaa. Äkillinen kipu kädessä pakotti hänet pitämään sitä koholla. Se oli mustansininen ja niin turvoksissa, että se oli melkein toista vertaa paksumpi kuin tavallisesti ja sitäpaitsi oli se jäykkä kuin lauta. Rystyset olivat rikki ja hyytyneen veren peitossa. Dick totesi mielessään, ettei hän sitten jalkapallopäivien ollut nähnyt pahemmin loukkaantunutta kättä, ja pahoitteli, että se teki hänet työhön kykenemättömäksi joksikin ajaksi.
Lämmin, kuiva, hyvältä tuoksuva tuuli puhalteli ikkunasta. Dick tunsi jälleen tuon saman kukkien tahi hedelmien suloisen tuoksun kuin yölläkin. Hän kuuli lehtien lepatusta, virtaavan veden lorinaa, lintujen viserrystä ja sitten lähestyviä askelia ja ihmisääniä. Huoneen toisessa päässä oleva ovi oli nimittäin auki. Aukosta hän näki pitkiä kuorittuja paaluja, jotka kannattivat kuistin kattoa, penkin, kukkivia ruusupensaita, ruohoa ja kaikkien näiden takana kirkkaan viheriöitä lehtipuita.
"Hän nukkui varmasti vielä äskettäin, kun katsoin ikkunasta sisälle", kuuli Dick Laddin sanovan.
"Antakaa hänen nukkua", vastasi joku sävyisästi matalin äänin. "Rouva
Belding sanoi, ettei tyttö ole vielä liikahtanutkaan paikaltaan.
Ratsastus tänne oli kai hyvin vaikea heille molemmille. Neljäkymmentä
penikulmaa läpi kaktuksien!"
"Nuori Gale käveli melkein puolet matkasta", vastasi Ladd. "Kehoitimme
kyllä jo alussa häntä nousemaan hevosen selkään, mutta onnistumatta.
Jos hän olisi suostunut, emme milloinkaan olisi päässeet tänne.
Sellainen kävely olisi varmasti tappanut sekä minut että Jimin."
"Niin, Laddy, olen sangen iloinen saatuani teidät tänne ja lupaan tehdä kaikkeni tuon nuoren parin auttamiseksi", virkkoi toinen. "Mutta eräs harmillinen asia painaa mieltäni; älä sentään käsitä minua väärin."