"Niin sanoinkin", virkkoi Laddy lämpimästi. "Vai mitä sinä arvelet,
Jim?"
Nyt alkoivat Dick Galen korvat kuumeta, ja hän koetti tekeytyä kuuroksi, vaikka hän halusikin kuulla jokaisen pienenkin sanan.
"Hän on mielestäni reipas, kaunisääninen, luotettava, kirkassilmäinen, hieman ylpeä ja luullakseni melko kaunis nuorukainen", vastasi Jim Lash.
"Minun on ehkä ajateltava tarkasti, ennenkuin otan tuon muukalaisen perheeseeni", virkkoi Belding vakavasti. "Luultavasti on hän kunnon mies, Laddy, koska hän kerran on amerikkalaisen ratsumiehen hyvä ystävä, eikä mikään lörpöttelijä tai vetelys."
"Lörpöttelijäkö? Vetelyskö? Kerroin muistaakseni jo sinulle, että puristin tuon pojan kättä, ja mainitsin samalla, että olin sangen iloinen kohdatessani hänet", lausui Laddy melko kiihkeästi. Ilmeisesti tuollainen puhe loukkasi häntä. "Kuulehan nyt, Tom Belding, hän on sivistynyt mies ja voi löylyttää sinut puolessa sekunnissa. Vai mitä, Jim?"
"Vieläkin lyhyemmässä ajassa", vastasi Lash. "Tom, nuori Gale saa ottaa hevoseni, pyssyni ja kaiken muunkin omaisuuteni, jos hän vain haluaa."
"Ooh! Tarkoitukseni ei ollut kiihoittaa teitä, pojat, älkää käsittäkö minua väärin", sanoi Belding. "Luonnollisesti hän on kunnon mies."
Tämän keskustelun esine lepäsi kaikessa rauhassa vuoteellaan hämmästyneenä ja tuntien rinnassaan sanomatonta riemua kuullessaan paimenten ylistävän häntä ja iloiten Beldingin aikeesta palkata hänet apulaisekseen. Häntä huvitti suuresti noiden kolmen omituinen vakavuus.
"Miten tuo nuorukainen nyt voi?" kuuli Dick erään naisen kysyvän ystävällisesti ja vakavasti sulavin äänin.
Gale kuuli hänen kävelevän kivilattialla.