"Hän nukkuu vielä", vastasi Belding. "Luultavasti hän oli hyvin uuvuksissa. Minäpä suljen oven, ettemme herätä häntä."
Kuului kevyttä kävelyä ja ovi suljettiin varovasti. Mutta siitä huolimatta kuuluivat äänet sisälle melkein yhtä selvästi.
"Laddy ja Jim tulevat viipymään meillä jonkun aikaa", jatkoi Belding. "Saamme jälleen hieman samanlaista kuin muinoin Panhandlessa. Olen sanomattoman iloinen saatuani pojat tänne, Nellie. Sinähän tiedät, että aioin lähettää jonkun Casitaan pyytämään heitä tänne. Ennen vallankumouksen loppua on meidän kestettävä luullakseni joitakin ikävyyksiä. Aion pyytää tuota nuorukaista palvelukseeni."
"Onko hän paimen?" kysyi rouva Belding nopeasti.
"Ei!"
"Mutta pystyy kyllä sellaiseksi varmasti", virkki Laddy.
"Mikä hän on? Kuka hän on? Mistä hän tulee? Varmasti teidän täytyy olla —"
"Laddy vannoo, että hän on kunnon mies", keskeytti hänen miehensä. "Se riittää suositukseksi minulle. Eikö se riitä sinulle?"
"Hm! Laddy tuntee kyllä paljonkin nuoria miehiä, mutta noita idästä kotoisin olevia nuorukaisia ei hän tunne. Tom, sinun on oltava varovainen!"
"Vaimo, olen hyvin iloinen saadessani tuollaisen rohkean nuorukaisen avukseni. Vastustuksessasi ei ole mitään järkeä, kun kerran Jim ja Laddy takaavat hänen kunnollisuutensa."