"Mutta, Tom — hänhän voi rakastua Nelliin!" vastusti rouva Belding.
"No, mitä sitten? Silloinhan asiat menevät entistä latuaan, sillä jokainen meille tullut mies on poikkeuksetta rakastunut Nelliin. Eikö niin olekin aina tapahtunut? Sattuihan sellaista jo hänen kouluaikanaankin Kansasissa ja juoksihan hänen jäljessään sadoittain nuoria haljakkasilmäisiä tyhmeliinejä Texasissa. Täällä erämaassa olemme saaneet olla vähän rauhassa, paitsi silloin, kun joku kullanetsijä, meksikolainen tahi intiaani on sattunut tulemaan tänne. Silloin on aina uudistunut tuo sama vanha juttu — rakastuminen Nelliin!"
"Mutta, Tom, Nellkinhän voi rakastua tuohon nuoreen mieheen!" huudahti vaimo tuskallisesti.
"Laddy, Jim, enkö jo sanonut teille?" huusi Belding. "Tiesin hänen pelkäävän tuota. Rakas vaimoni, menehtyisin melkein iloon, jos Nellkin kerran eläessään rakastuisi. Sehän olisi kerrassaan mainio asia! Hänhän on villimpi kuin mikään antilooppi tuolla erämaassa. Nell on nyt melkein kaksikymmenvuotias ja mikäli tiedämme ei hän ole vielä milloinkaan rakastunut keneenkään mieheen. Ja hän on vielä yhtä iloinen ja täynnä pirullisia juonia kuin neljätoistavuotiaanakin. Nell on kyllä yhtä hyvä ja miellyttävä tyttö kuin hän on kauniskin, mutta pelkään, ettei hän milloinkaan kehity naiseksi täällä autiossa maassa. Sinä taas olet aina vihannut kaupunkeja, joissa tytöillä on suuremmat mahdollisuudet, juuri senvuoksi, että olet pelännyt hänen siellä rakastuvan johonkin nuoreen mieheen. Tuossa asiassa olet mielestäni aina ollut vähän kummallinen, vieläpä yksinkertainenkin. Olen koettanut tehdä kaikkeni Nellin hyväksi — olen rakastanut häntä kuin omaa tytärtäni. Olen muuttanut monta hyvää liikesuunnitelmaa seuratessani sinun päähänpistojasi. Meille koittavat luullakseni pian kovat ajat. Tarvitsen miehiä, ja senvuoksi palkkaan tuon nuorukaisen, jos hän vain tahtoo jäädä meille. Salli Nellin suhtautua häneen aivan samoin kuin hän suhtautuu muihinkin miehiin sitten kuin lähdemme pois erämaasta. Sellainen on hänelle vain hyödyksi."
"Toivon vain, ettei Laddy ole erehtynyt luulossaan tuosta uudesta tulokkaasta", vastasi rouva Belding huoaten alistuvasti.
"En milloinkaan elämässäni erehdy arvostellessani ihmisiä", vastasi
Laddy pontevasti.
"Erehdytpähän, Laddy", vastasi rouva Belding. "Ethän osaa arvostella edes Tomia oikein… Mutta minunhan on lähdettävä valmistamaan päivällistä. Nuorukainen ja tyttö kuolevat kohta nälkään. Menen nyt sisälle. Jos Nell sattuu tulemaan, niin älä imartele häntä, Laddy, kuten aamiaista syödessämme. Hän ei saa kiinnittää mieltänsä omaan kauneuteensa."
Dick kuuli rouva Beldingin astelevan poispäin.
"Hän pitää tuosta tytöstä aivan erikoista huolta", huomautti Laddy. "Kuulehan, Tom, tietää kai Nell itsekin olevansa kaunis, eikö tiedäkin?"
"Kyllä kai hän pian sen huomaa, ellet lopeta imarteluasi Laddy. Kun olit täällä vierailemassa muutamia viikkoja sitten, täytit hänen korvansa paljailla paimenkohteliaisuuksilla."