"Ovatko sinun mielestäsi sitten paimenkohteliaisuudet aivan sopimattomat tyttöjen kuultaviksi?"
"Varmasti, Laddy! Vaimonikin sanoo niin."
"Minut saa hirttää, jos uskon kenenkään tytön turmeltuvan muutamista imartelevista sanoista. Päinvastoin, sellainenhan miellyttää heitä… Mutta kuulehan, Belding, puhuessamme tässä tyttöjen kauneudesta en malta olla kysymättä, oletko jo tarkastellut tuota espanjalaista neitoa?"
"En päivän valossa."
"Hyvä, en minäkään ole nähnyt häntä päivän aikaan, mutta kuunvalokin riitti jo minulle. Nell on tosin kyllä kaunis, mutta sittenkin on minun pakko myöntää, ettei häntä voida verratakaan tuohon espanjattareen. Vai mitä, Jim?"
"Nell on juuri sellainen kuin tytön pitääkin olla", vastasi Lash. "Oikea helmi, lihava, punaposkinen, sinisilmäinen ja aina iloinen. Sen myönnän kyllä, että neiti Castañeda on tavallaan myös kaunotar, mutta hänen kasvonsa ovat liian kalpeat, ja kun hän kiinnitti silmänsä minuun, tuntui minusta kuin minuun olisi ammuttu. Hänen kiitellessään meitä tuolla tiellä tuntui minusta kuin joku prinsessa olisi ollut edessämme. Mutta Nell on nuorekas, herttainen ja —"
"Hiljaa nyt", keskeytti Belding. "Tuolta tulee Nell."
Dickin jännittyneet korvat erottivat keveätä sipsutusta ja sitten juoksuaskelia.
"Täällähän te olettekin!" huusi joku iloisesti suloisin äänin. "Isä, neiti Mercedes on hirveän hurmaava. Kurkistin oven raosta nähdäkseni hänet. Hän nukkuu vielä melkein kuin kuollut. Häh on niin kalpea. Ah, toivon, ettei hän vain sairastu."
"Eikö mitä, hän on vain niin tyyten uupunut", virkkoi Laddy. "Mutta matkan vaivat kesti hän reippaasti. Puhelimme juuri tässä keskenämme neiti Mercedes Castañedasta."