"Onko hän — kaunis, Laddy?"
"Kyllä."
"Minkä näköinen hän on?"
"No niin, olen tuntenut hänet vain lyhyen ajan, enkä ole nähnyt häntä milloinkaan päivän valossa, joten en oikein osaa sanoa, mutta olin mukana aika hauskassa ottelussa hänen kanssaan. Ja Jim tässä lupaa antaa tuolle nuorukaiselle hevosensa ja pyssynsä milloin vain."
"Sepä ihmeellistä! Laddy, mitä maailmassa tuo nuorukainen teki voittaessaan teidät paimenet puolelleen yhdessä illassa?"
"Odotahan, niin saat kuulla. Jim ja minä katselimme korttipeliä Del Solin kapakassa Casitassa. Se on rajan toisella puolella. Meillä oli siellä tuttaviakin — neljä miestä tuolta Cross Barista, jossa olimme työssä muutamia viikkoja sitten. Tuo Del Sol on samalla sekä biljaardisali että kapakka, ravintola ja mitä kaikkea vielä lieneekään. Se oli aivan täynnä meksikolaisia. Muutamat Campon vallankumoukselliset olivat tulleet sinne juomaan ja pelaamaan palloa. Pian ilmestyi sinne Rojaskin muutamine miehineen. Heillä oli kaikilla pyssyt, ja he istuutuivat erilleen erääseen nurkkaukseen. En kiinnittänyt heihin sen suurempaa huomiota, ennenkuin Jim sanoi aavistavansa jotakin epäilyttävää olevan tulossa. Silloin aloin sivumennen tarkastella Rojasta. Häntä sanotaan yleisesti 'Keikariksi', mikä nimi hänelle sopiikin mainiosti. Tietäessäni, millainen kurkkujenkatkaisijaroisto hän on, olin tulla melkein sairaaksi katsellessani kaikkia noita värillisiä nauhoja ja koristuksia. Kiihtynyt meksikolainen on hyvin tavallinen ilmiö. He ovat kaikki hulluja. Mutta tuo roisto näytti olevan kokonaan poissa suunniltaan. Hän oli koonnut kaikki miehensä yhteen erään pöydän ympärille. Hän puhui huitoen käsivarsillaan niin, että hän oikein vapisi. Hänen silmänsä kiiluivat kamalasti. Aavistin, että oli tulossa ikävyyksiä ja otaksuin Casitan pienen varusväen tulevan niistä enimmän kärsimään. Ihmiset näyttivät luulevan, että Campo ja Rojas yhtyvät karkoittaakseen liittolaisten joukot kaupungista. Jim otaksui Rojaksen kiihkon aiheutuvan jonkun suunnitelman valmistamisesta. Emme senvuoksi yhtyneet mihinkään peliin, enkä halua kieltää, että olimme hieman varuillamme.
"Jonkun ajan kuluttua huomasin erään miehen seisovan kapakan ovella. Hän oli korderoipukuinen, saapasjalkainen nuori amerikkalainen. Tiedäthän, ettei ole mitään tavatonta nähdä kullanetsijöitä valtion tässä osassa. Kiinnitin huomioni tuohon nuorukaiseen sen vuoksi että hän oli hyvin kookas täyttäen oviaukon melkein kokonaan. Hän katseli ympärilleen ja kun hän näki Rojaksen, näytti hän säpsähtävän. Sitten hän siirsi kömpelön hattunsa takaraivolleen alkaen horjua portaita alas. Ensin olin melkein varma, että hän oli juovuksissa. Mutta sitten muistinkin, ettei hän äskettäin näyttänyt päihtyneeltä. En tiennyt oikein, mitä olisin ajatellut, ja rupesin senvuoksi seuraamaan nuorukaisen liikkeitä.
"Hän horjui huoneen poikki pysymättä oikein jaloillaan. Muut kuin minä eivät kumminkaan kiinnittäneet häneen ollenkaan huomiota. Sitten hän alkoi tuuppia pallonpelaajia, kaataa tuoleja ja kompastella pöytiä vasten. Yleisö rupesi katsomaan häneen vihaisesti. Lähestyessään meidän nurkkausta huomasi hän meidät paimenet äkkiä. Silloin hän säpsähti toisen kerran aivan samoin kuin nähdessään Rojaksenkin, lähtien sitten tulemaan suoraan meitä kohti. Pukkasin Jimiä kylkeen huomauttaen samalla, että jotakin oli tekeillä.
"Kun hän oli saapunut aivan viereemme, suoristi hän ruman hattunsa katsoen meihin. Silloin näin hänen kasvonsa. Niiden kiihkeä ilme vaikutti meihin kuin sähköisku. Ne olivat kalpeat pullistuneine suonineen ja kamalasti loistavine silmineen — oikeat raivostuneet kasvot. Hämmästyin niin, etten tiennyt, mitä ajatella. Sitten puhui tuo omituinen nuorukainen muutamia kohteliaita sanoja minulle ja Jimille.
"Hän oli vain olevinaan juovuksissa ja aikoi hyökätä Rojaksen kimppuun aiheuttaakseen metelin. Rosvo vaani siellä erästä tyttöä. Tyttö oli ravintolassa, ja hän oli erään soturin, tuon nuoren miehen ystävän, morsian. Rojaksen miehet vartioivat ravintolaa, ja meteli oli suunniteltu toimeenpantavaksi sellaisin tarkoituksin, että sen kestäessä tyttö voitaisiin kuljettaa pois. Hän vihjaisi Jimille ja minulle, että olimme amerikkalaisia, sanoen tietävänsä, että paimenet tunnettiin kohteliaisuudestaan naisia kohtaan. Sitten käski tuo hämmästyttävä nuorukainen — sinä et voi kuvitellakaan miten välinpitämättömästi — minun ja Jimin seurata hänen hommiaan.