Hänen tervehdyksensä oli yhtä lämmin kuin hänen kädenpuristuksensa oli kauan kestävä ja voimakas. Tervehtijä oli keskikokoinen, tanakka mies. Hänen päänsä oli suuri ja hiukset olivat harmahtavat. Viikset oli leikattu lyhyiksi, kuten poskipartakin. Iho oli ruskea ja tummat silmät loistivat ystävällisesti.
Paimenet käyttäytyivät niin sydämellisesti kuin Dick olisi ollut jo vuosikausia heidän ystävänsä.
"Nuori mies, törmäsittekö johonkin tullessanne ulos?" kysyi Belding veitikkamaisesti.
"Kyllä. Huomasin jotakin valkoista ja nopeaa liitelevän ohitseni", vastasi Dick.
"Näkikö hän teidät?" kysyi Laddy.
"Luullakseni, mutta hän ei pysähtynyt niinkään kauaksi, että olisin ennättänyt sanoa nimeni hänelle."
"Hän oli Nell Burton, tyttäreni tahi paremmin sanoen kasvattityttäreni", sanoi Belding. "Hän on sellainen tuulispää, kuten Laddy häntä nimittää. Tulkaahan niin mennään sisälle tapaamaan vaimoani."
Talo oli pitkä kuin kasarmirakennus ja kuisti ulottui päästä päähän. Ovia oli jokaisen kahdennentoista askeleen päässä. Kun Dick oli ohjattu muutamaan vierashuoneeseen, ihmetteli hän suuresti sen valoisuutta ja mukavuutta. Huoneessa oli kaksi suurta ikkunaa ja ovi johti puutarhaan, jossa kasvoi runsaasti viheriää ruohoa, kukkivia ruusuja ja puita. Heikko veden kohina kantautui hänen korviinsa.
Rouva Beldingissä Gale oppi tuntemaan komearuumiisen, miellyttävän naisen. Hänen hiuksensa olivat harmaat. Tahdon lujuutta ilmaisevista, vakavista ja sopusuhtaisista kasvoista voitiin vielä nähdä, että hän nuoruudessaan oli ollut kaunis nainen. Katse, jonka hän kiinnitti Galeen, oli miltei läpitunkeva. Hänen tervehdyksensä, jota Dick sai mielestään odottaa melko kauan, oli ystävällinen, joskaan ei sydämellinen. Kiitettyään näitä hyviä ihmisiä saamastaan vieraanvaraisuudesta kysyi Gale heti, miten Mercedes voi. Hänelle ilmoitettiin, että espanjalainen tyttö oli herännyt kuumeisena ja hermostuneena. Mutta kun hänen levottomuutensa oli haihtunut ja jano sammunut, oli hän jälleen nukkunut. Rouva Belding sanoi, ettei tyttö ollut kärsinyt juuri muita tuskia kuin sielullisia, ja otaksui, että hän pian virkistyy ja paranee.
"Nyt, Gale", sanoi Belding sen jälkeen kuin hänen vaimonsa oli poistunut valmistamaan päivällistä, "nuo pojat, Jim ja Laddy, ovat kertoneet minulle teistä ja teidän merkillisestä seikkailustanne Casitassa. Olen iloinen saadessani pitää huolta tytöstä niin kauan kunnes teidän sotilasystävänne voi turvallisesti viedä hänet pois maasta. Se ei kumminkaan voi tapahtua aivan heti. Älkää ymmärtäkö minua väärin. En halua näyttää liiaksi uteliaalta tietämään olosuhteitanne — Laddy on kiinnittänyt huomioni teihin — ja käyden suoraan asiaan haluan tietää, mihin nyt aiotte ryhtyä."